Toimenpidesuositukset, Uncategorized

Romuttaako siirtohinnoittelun tuleva muutos aurinkosähkön kannattavuuden?

Lukuisat sähköverkkoyhtiöt suunnittelevat parhaillaan siirtohinnoitteluun muutoksia. Yhtiöissä pohditaan, miten energiankulutukseen perustuvista siirtomaksuista (eur/kWh) voidaan siirtyä kohti kiinteitä, esim. sulakekokoon perustuvia maksuja (eur/vuosi) tai sähkön kulutuspiikkien perusteella määräytyviä tehoperusteisia (eur/kW/kk) maksuja. Hinnoittelumuutosten taustalla on siirtoyhtiöiden tarve ylläpitää tuloja sähköverkkojen huoltamiseksi ja verkkoinvestointien rahoittamiseksi, koska nykyisellä siirron hinnoittelumallilla tulot vähentyvät. Sähkönsäästö, sähkön kysynnän pienentyminen monilla alueilla sekä kiinteistöjen oma sähköntuotanto vähentävät siirtoyhtiöiden tuloja.

Muutoksen tarve on siirtoyhtiöiden näkökulmasta sinällään ymmärrettävä, koska sähköverkot täytyy pitää kunnossa riippumatta siitä, kuinka paljon sähköä johdoissa liikkuu. Myrskyjen aiheuttamien sähkökatkosten myötä uusittu sähkömarkkinalaki edellyttää myös sähkön toimitusvarmuuden parantamista. Sen vuoksi siirtoyhtiöt vaihtavat nyt ilmassa kulkevia johtoja maan alle kaivettaviin maakaapeleihin, mistä aiheutuu merkittäviä kustannuksia. Samalla johdoissa kulkeva sähkön määrä kokonaisuudessaan ei enää välttämättä kasva. Tämä kehitys korostuu erityisesti haja-asutusalueilla, jotka kärsivät muuttotappioista ja yritystoiminnan vähenemisestä.

Haasteena siirtohintojen muutoksessa on, että siirtohinnat muodostavat jopa noin kolmanneksen sähkön loppukäyttäjähinnoista. Tästä johtuen siirtohinnoittelun vaikutus sähkön vähittäis- ja kuluttajamarkkinoihin voi olla erittäin merkittävä.

Sähkön loppukuluttajahinnan jakautuminen vero-, sähköenergia- ja siirtomaksuihin kotitalouksissa. Kuva: Sähkömarkkinakatsaus 11/2016, Loiste

Siirtohintojen säästöllä on nykyisin erittäin merkittävä vaikutus sähkönsäästö- ja sähkön pientuotantoinvestointien taloudelliseen kannattavuuteen. Esimerkiksi aurinkosähköinvestoinnit ovat tällä hetkellä kannattavia kunnissa ja yrityksissä seuraavien tukien ansiosta:

  1. TEM:n 25 prosentin energiatuki
  2. Omaan käyttöön tuotetun sähkön energiaperusteisten siirtomaksujen välttäminen (siirron perusmaksu ja verkkoon tuotetun ylijäämäsähkön siirtomaksu 0,07 snt/KWh koskevat myös pientuotantoa)
  3. Omaan käyttöön tuotetun sähkön osalta sähköverojen välttäminen 100 kW tai 800 MWh/v rajaan asti.

Asukassektorilla investoinnit voivat olla kannattavia siirto- ja veromaksujen välttämisen sekä asennuksesta saatavan kotitalousvähennyksen ansiosta.

Esimerkkilaskelman mukaan aurinkosähköinvestoinnin tuotto on nykyisin keskiarvohintojen perusteella kunnalle noin 6,6 % ja takaisinmaksuaika noin 13 vuotta. Mikäli sama kannattavuuslaskelma (katso toinen välisivu) tehdään niin, että investoinnin tuloista poistetaan siirtomaksuista saatavat säästöt 3,5 snt/kWh, putoaa investoinnin tuotto (IRR) tasolle 2,2% ja takaisimaksuaika nousee 24 vuoteen. Esimerkkilaskelma osoittaa, että siirtohinnoittelun muutos voi pahimmillaan viedä pohjan aurinkosähkön kannattavuudelta Suomessa.

Sähkön hinnoittelua tulisi kokonaisuudessaan muuttaa niin, että hinta ohjaa kuluttajia ja tuottajia lisäämään uusiutuvan sähkön tuotantoa, kysyntäjoustoa sekä sähkön energia- ja tehotehokasta käyttöä. Kaikki nämä tarvitaan. Hinnoittelumallien kehittämisessä lähtökohta ja tavoite tulisi olla sekä sähköjärjestelmän puhdistaminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi että toimitusvarmuuden ylläpitäminen. Voisiko kompromissin saavuttaa siirtohinnoittelun osalta esimerkiksi niin, että tietyn tehorajan alapuolella hinnat olisivat edelleen energiankulutukseen perustuvia ja yläpuolella tehoperusteisia?

Kirjoittanut 12.12.2016:

Vuorovaikutusjohtaja, tutkija Karoliina Auvinen
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
FinSolar ja Smart Energy Transition -hankkeet

Toimenpidesuositukset, Uncategorized

Uusiutuvan sähkön pientuotanto ja Ruotsin verotusmalli

Ruotsissa uusiutuvan energian pientuotannosta (microproduction) on voinut 1.1.2015 alkaen saada verovähennystä tuloverotuksessaan, jos tuotannon ylijäämäsähköä syötetään verkkoon (inkomstskattelag (1999:1229) 67 kap. 27–33 §). Uusiutuvaksi sähköksi määritellään Ruotsin tuloverolaissa sähkö, joka on tuotettu aurinko-, tuuli-, aalto-, vuorovesi- tai maalämpöenergialla, vesivoimalaitoksessa, biomassasta tai siitä tuotetuista tuotteista tai polttokennoilla.

Verovähennys voidaan tehdä kunnan ja valtion tuloverosta sekä kiinteistöverosta ja kunnan kiinteistömaksusta. Verovähennys on 60 äyriä/kWh, kuitenkin enintään sen määrän, jonka pientuottaja on itse ottanut verkosta tai enintään 30 000 kWh:lle vuodessa/henkilö tai liittymispiste. Vähennyksen määrä on siis maksimissaan 18 000 kruunua.

Pientuottajan on ilmoitettava sähköverkkoyhtiölleen, jos ylijäämäsähkö aiotaan syöttää verkkoon. Verkkoyhtiö tarkastaa tekniset edellytykset ja ilmoittaa veroviranomaisille vuotuisen sähkön käytön ja syötön[1]. Verovähennystä haetaan tehtäessä kyseisen vuoden osalta ilmoitusta saaduista tuloista.

Teknisenä edellytyksenä verovähennyksen saamiselle on, että käyttöpaikan sulake on enintään 100 ampeeria, sähköä otetaan verkosta ja syötetään verkkoon saman liittymispisteen ja verottajan ohjeen[2] mukaan myös saman pääsulakkeen ja saman sähkömittarin kautta.

Jos useammat tuottavat sähköä yhdessä ja syöttävät sen saman liittymispisteen kautta verkkoon, jaetaan vähennys tasan heidän kesken. Tässä tapauksessa kaikkien on tullut ilmoittaa verkkoyhtiölle tuottavansa ja syöttävänsä verkkoon uusiutuvilla tuotettua sähköä. Sekä luonnolliset että juridiset henkilöt (ml. kuolinpesät ja ruotsalaiset henkilöyhtiöt) voivat hyödyntää verovähennystä.

Milloin kyse on yhtiöstä, tuen on täytettävä komission vähämerkityksisestä tuesta annettujen asetusten edellytykset. Komission asetuksessa nro 1407/2013 (de minimis -asetus) on rajana 200 000 euroa (n. 1,9 milj. kruunua) kolmen verovuoden pituisen jakson aikana, myös muut annetut de minimis -tuet huomioon ottaen[3]. Sektorikohtaisia erityissäännöksiä vähämerkityksisestä tuesta sovelletaan maatalous-, kalastus- ja vesiviljelyalalla. Vähäisen tuen määritelmän täyttyessä tukea ei tarvitse ilmoittaa komissiolle.

Pientuottaja on velvollinen maksamaan arvonlisäveroa verkkoon syötetystä sähköstä saadusta korvauksesta riippumatta syötetyn sähkön määrästä. Tämän vuoksi tuottajien on ilmoittauduttava arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Aurinkokennojen ostohinnasta arvonlisäveroa ei voi pääsääntöisesti kuitenkaan vähentää.[4]

Pientuotannosta saadut tulot ovat lähtökohtaisesti veronalaisia. Asuintalon tai mökin katolle asennettuja aurinkopaneeleja käytettäessä tulo on pääomatuloveron alaista. Kuitenkin tuloverolain 42 kap. 30 §:n mukaisesti jokaista kotitaloutta kohden tehdään 40 000 kruunun ”sabluunavähennys” tuloista verotuksessa, joka käytännössä johtaa usein pientuotannosta saatujen tulojen verottomuuteen kotitalouksissa.

Sähköstä maksetaan energiaveroa lukuun ottamatta seuraavia laissa (lag (1994:1776) om skatt på energi) määriteltyjä poikkeuksia: Ruotsissa tuotetun sähkön toimitus ei ole ammattimaista ja tuottajan hallitsema, asennettu tuotantoteho (generatoreffekt) yhteensä on alle 100 kW[5] tai sähkö tuotetaan tuulivoimalassa; tuotantoteho on alle 50 kW ja sähkö toimitetaan korvauksetta sellaiselle käyttäjälle, joka ei ole sähkön tuottajan tai toimittajan intressipiirissä; sähkö tuotetaan ja käytetään aluksessa tai muussa kulkuneuvossa; sähkö käytetään sähkön tuottamiseen; tai sähkö tuotetaan varavoima-aggregaatilla.[6] Myös aurinkovoimalla tuotettu sähkö luetaan poikkeuksen piiriin, vaikka kennoissa ei ole generaattoreita.[7] Säännökset ovat voimassa kesäkuun 2016 loppuun. Sähkön myynnin ammattimaisuutta arvioidaan tuloverolain 13 luvun mukaan. Jos toiminta on elinkeinotoimintaan verrattavaa toimintaa, mutta ei ylitä 30 000 kruunua/vuosi, toimintaa ei pidetä ammattimaisena[8].

Heinäkuussa 11 kap. 2 §:n sanamuoto muuttuu ja 2 §:n 1 kohdan mukaisesti energiaverotonta on sähkö, a) joka on tuotettu laitoksessa, jonka asennettu tuotantoteho on yhteensä alle 50 kW, b) jonka tuottajan hallinnoima asennettu tuotantoteho on alle 50 kW ja c) jota ei siirretä verkkoon, joka kuuluu verkonhaltijan luvan piiriin[9]. Kaikkien kolmen edellytyksen on täytyttävä. 50 kW:n sijaan tuulivoiman ja aaltovoiman tapauksessa tuotantotehon on oltava alle 125 kW, aurinkovoimalassa huipputehon alle 255 kW ja muun ilman generaattoria tuotettavan sähkön osalta alle 50 kW. Myös tietyillä fossiilisilla polttoaineilla tuotettu sähkö on vapautettu energiaverosta, kun sähkö tuotetaan alle 100 kW:n tuotantotehon laitoksissa.

Kirjoittaja:

Tohtorikoulutettava Kanerva Sunila

Aalto-yliopisto

Kesäkuu 2016

 

Lähteet:

Inkomstskattelag (1999:1229) https://lagen.nu/1999:1229

Lag (1994:1776) om skatt på energi https://lagen.nu/1994:1776

Ellag (1997:857) https://lagen.nu/1997:857

 

Ruotsin energiaviranomaisen ohjeet:

Skattereduktion för mikroproduktion av förnybar el (http://www.skatteverket.se/privat/fastigheterbostad/mikroproduktionavfornybarel/skattereduktionformikroproduktionavfornybarel.4.12815e4f14a62bc048f4220.html)

Försäljning av överskottsel

(http://www.skatteverket.se/privat/fastigheterbostad/mikroproduktionavfornybarel/forsaljningavoverskottsel.4.3aa8c78a1466c58458750f7.html)

Energiskatt på el (https://www.skatteverket.se/foretagorganisationer/skatter/punktskatter/energiskatter/energiskattpael.4.15532c7b1442f256bae5e4c.html)

Undantag från skatteplikt för el som framställts i en solcellsanläggning eller annan anläggning utan generator, Dnr: 131 651138-11/111, 16.11.2011.

(http://www4.skatteverket.se/rattsligvagledning/324355.html)

Undantag från skatteplikt för el: installerad generatoreffekt, Dnr: 131 86203-15/111, 1.4.2015.

(http://www4.skatteverket.se/rattsligvagledning/338299.html?date=2015-04-01)

 

[1] Skattereduktion för mikroproduktion av förnybar el, saatavilla http://www.skatteverket.se/privat/fastigheterbostad/mikroproduktionavfornybarel/skattereduktionformikroproduktionavfornybarel.4.12815e4f14a62bc048f4220.html#.

[2] Skattereduktion för mikroproduktion av förnybar el, saatavilla http://www.skatteverket.se/privat/fastigheterbostad/mikroproduktionavfornybarel/skattereduktionformikroproduktionavfornybarel.4.12815e4f14a62bc048f4220.html.

[3] Komission asetus (EU) N:o 1407/2013, 3 artikla 2-kohta.

[4] Försäljning av överskottsel, saatavilla http://www.skatteverket.se/privat/fastigheterbostad/mikroproduktionavfornybarel/forsaljningavoverskottsel.4.3aa8c78a1466c58458750f7.html. Vähennys voidaan tehdä, jos laitteisto on yksinomaan taloudellista toimintaa varten.

[5] Veroviranomaisen tulkintakannanotto generaattoritehon määrittämisestä: Undantag från skatteplikt för el: installerad generatoreffekt, Dnr: 131 86203-15/111, 1.4.2015 http://www4.skatteverket.se/rattsligvagledning/338299.html?date=2015-04-01.

[6] Lag om skatt på energi 11 kap. 2 §.

[7] Veroviranomaisen tulkintakannanotto: Undantag från skatteplikt för el som framställts i en solcellsanläggning eller annan anläggning utan generator, Dnr: 131 651138-11/111, 16.11.2011, saatavilla http://www4.skatteverket.se/rattsligvagledning/324355.html.

[8] Lag om skatt på energi 1 kap. 4 §.

[9] ”Den elektriska kraften inte har överförts till ett ledningsnät som omfattas av nätkoncession som meddelats med stöd av 2 kap. ellagen (1997:857)”.

Uncategorized

Taloyhtiöihin ja lähialueille aurinkosähkön virtuaalimittarointi

Taloyhtiöiden ja lähialueiden aurinkosähkön tuotannon mahdollistaisi digitaalinen ratkaisu eli virtuaalimittarointi

Aurinkosähkö on taloudellisesti kannattavinta Suomessa kohteissa, joissa tuotanto voidaan hyödyntää paikallisesti, verovapaasti ilman sähkön siirtoa. Paikallinen tuotanto ja kulutus laajemmin määritellyllä lähialueella useamman käyttöpaikan tapauksessa voisi nostaa aurinkosähkön kannattavuutta edelleen, koska pysyvän pohjakuorman kasvu lisäisi paikallisesti hyödynnettyä osuutta.

Yhteisöllisen aurinkosähkön tuotannon voi tällä hetkellä toteuttaa erillisellä takamittaroinnilla. Takamittaroinnin ongelmana on kuitenkin joustamattomuus. Kun yhteisöön haluaa liittyä tai erota siitä, kytkentöihin tehtävät muutokset nostavat kustannuksia.

Tämän takia järkevintä olisi, että yhteisölliselle paikalliselle tuotannolle löytyisi palvelupohjainen digitaalinen ratkaisu eli virtuaalimittarointi, joka toimisi ilman kytkentämuutoksia. Virtuaalimittarointi pohjautuu älymittareihin ja niistä saatavaan tuntikohtaiseen mittaustietoon. Tuottaja-kuluttajayhteisö muodostetaan useasta käyttöpaikasta ja voimalasta tai voimaloista. Mittauksen palveluntarjoaja mittaa aurinkosähkön tuotantoa tuntitasolla ja jyvittää tuotannon käyttöpaikoille siellä tapahtuvan käytön mukaan. Kytkennät pysyvät käyttöpaikkojen osalta nykyisenlaisina ja aurinkovoimala kytketään suoraan sähkönjakeluverkkoon siten, että sen koko tuotanto syötetään verkkoon. Toisin sanoen aurinkovoimala ei ole asunnon tai asuntojen käyttöpaikan mittarin takana, kuten esimerkiksi omakotitaloasennuksissa. Järjestely hyödyttää mm. taloyhtiöitä ja kyläyhteisöjä, joissa on pienellä alueella useita käyttöpaikkoja.

virtuaalimittarointi

Kuva 1. Virtuaalimittarointikytkentä

Nykyisin sähköverkon käyttö käsitellään ja hinnoitellaan yksinkertaisesti määrittelemällä siirretäänkö tuotettua sähköä sähköverkkoon vai ei  (maksu perustuu siirrettyyn sähkön määrään kWh ja kiinteään kk-maksuun).

Virtuaalimittarointi tuo hinnoitteluun kolmannen tason, jossa otetaan huomioon lähialue. Tämä muutos on erityisen tärkeää myös NZEB-säädöksien takia, jossa lähialue muodostaa yksikön, jonka sisällä tuotantoa ja kulutusta tarkastellaan. Lähialue on tällöin joka tapauksessa suurempi kuin yksi käyttöpaikka. Näin ollen tarve uudistaa lähialueen sähköntuotannon sääntelyä on laajempi kuin pelkkä aurinkoenergiakysymys.

Nykyinen lainsäädäntö ja muutostarve

Nykyinen lainsäädäntö on virtuaalimittauksen osalta yksiselitteinen. Käytännön estettä virtuaalimittauksen toteuttamiseen ei ole, mutta järjestely ei ole taloudellisesti järkevä. Koko aurinkotuotanto täytyy myydä sähkönostajalle, josta se myydään edelleen paikalliselle kuluttajalle. Sähkön pientuotantoa säätelevä laki ei päde virtuaalimittarointikonseptissa, koska kytkentä tehdään siten, että sähkö siirtyy siirtoverkon kautta, vaikkakin lyhyen matkan. Nykyistä pientuotantoa koskevaa sähköverolakia on muutettu uudistuksella 1.5.2015 alkaen. Lakia sovelletaan sähköön, joka tuotetaan omaan tarpeeseen enintään 100 kilovolttiampeerin nimellistehoisessa generaattorissa tai yhteistehoisissa generaattoreissa. Voimalaitoksen tuotanto saa olla enintää 800 MWh kalenterivuodessa. Nämä ehdot täyttävä sähkö, jota ei luovuteta sähköverkkoon, on valmisteverotonta ja huoltovarmuusmaksutonta.

Paikallisessa yhteisössä sähkö kulkee paikallisen sähköverkon kautta, jolloin siirtomaksu ja sähkövero tulee maksaa. Vaikka tuotanto ja kulutus tapahtuu paikallisesti pienen alueen sisällä, verotuksellisesti ja siirtomaksun osalta seuraa maksut samalla tavalla kuin tapauksessa, jossa tuotanto ja kulutuspaikat olisivat eri puolella maata. Mittaamisesta ja tehdystä kytkennästä huolimatta sähkö ei kuitenkaan siirry verkossa kaukana oleville kuluttajille, jos verkossa on kuormaa lähialueella. Tämä antaa perusteen muuttaa pientuotannon verokohtelua säätelevää lakia.

Regulaatiosuositukset

Yhteisöllinen tuotannon mahdollistaminen vaatii muutosta sähköverolakiin. 100 kVA pientuotantoraja voidaan säilyttää entisellään. Oleellista on, että lainsäädäntö määrittelee yksiselitteisesti lähialueen ja tunnistaa sen sisällä tapahtuvan tuotannon ja siirron. Muutostarpeen pääkohdat:

  • Sähkö on verotonta ja huoltovarmuusmaksutonta, jos se on pientuotantoa alle 100 kilovolttiampeerin nimellistehoisessa voimalaitoksessa, eikä sitä siirretä lähialueelle. Lähialue voidaan määritellä tarkasti, esim. 1 km säteellä tuotantoyksiköstä tapahtuvaksi kulutukseksi. Lähialue voisi olla määritelty tontin rajojen mukaan. Tämä ei kuitenkaan sovi NZEB säädöksien mukana tuomiin lähialueen määrittämisen tarpeisiin ja lainsäädännön tulisi ottaa huomioon NZEB-vaatimukset. Lisäksi tonttien koot voivat vaihdella suuresti.
  • Mikäli sähköä siirretään sähköverkkoon, soveltuvat pientuottajaa koskevat säännökset tai jos kalenterivuosittainen raja-arvo ylittyy, koskevat muuta sähköntuottajaa koskevat velvoitteet.
  • Sähkön siirtäminen verkossa on vapaa siirtomaksusta ja sähköverosta lähialueella. Lähialueen ulkopuolelle siirretystä sähköstä maksetaan vero, kuten muustakin sähköverkon kautta kulutetusta sähköstä. Lähiverkon alueella verkonhaltijan ei tarvitse suorittaa veroa kuluttajalle lähialueella tuotetusta ja sinne luovutetusta sähköstä.
  • Lähialueen tuotanto ja kulutus tasataan pienimmän sähkömarkkinoilla käytetyn mittayksikön mukaan tai netotetaan. Sähkömarkkinan lyhin laskutuksen yksikkö on tällä hetkellä yksi tunti.

Virtuaalimittaroinnin perustelut

Virtuaalimittarointi hyödyntää tehtyä investointia älymittareihin. Vaikka virtuaalimittarointikonseptissa sähkö tuotetaan kytkennällisesti verkkoon, se käytetään siellä missä sille on lähimpänä tarvetta, ts. lähellä olevissa käyttöpaikoissa. Ylijäämäsähkö etsii tarpeensa kauempaa verkosta. Virtuaalimittarointi mittaa, kuinka paljon tätä lähikulutusta on tietyllä ajanhetkellä. Lainsäädännöllisesti hoidetaan se, että lähialueella tuotettu ja kulutettu sähkö on verotonta, siirtomaksutonta ja vapautettu huoltovarmuusmaksusta.

Esitetyt muutokset on yksi tapa viedä Suomen sähkömarkkinan kehitystä eteenpäin. Suomella on mahdollisuus luoda sähkömarkkinasta edelläkävijämarkkina, jossa voi syntyä uudenlaisia tuotanto- ja palvelukonsepteja. Muutokset ovat tärkeitä uusien tuotantomuotojen, kuten aurinkosähkön osalta, koska sähkömarkkina on pitkälti liberalisoitu, mutta suora tuki (esim. syöttötariffi) puuttuu. Paikallisalueen määrittelylle ja verovapaudelle ei ole tarvetta tilanteessa, jossa aurinkosähkölle maksetaan kohtuullinen syöttötariffi. Tulee kuitenkin huomata, että useat maat ovat alentaneet syöttötariffitasoja ja ovat liikkumassa kohti markkinahinnoittelua, kuten Suomessa. Tällöin paikallisen lähialueen tuotannon ja kuluttamisen -konseptien tarve kasvaa, jotta paikallinen tuotanto ei kärsisi maksuista, joista sen loogisesti pitäisi olla vapaa.

Kirjoittaja:

Tutkijatohtori Juntunen Jouni. 9/2015. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu.

Uncategorized

Asukkaat ovat Suomen energiapolitiikan hyödyntämätön voimavara 

Aurinkoenergian markkinat ovat kääntyneet Suomessa nopeaan kasvuun. Aurinkovoiman määrä on vuodessa yli kaksinkertaistunut noin kahdeksan megawatin tasolle. Teho vastaa yhteensä noin kolmen tuulivoimalan kapasiteettia, ja kasvuvauhti on lupaava. Lappeenrannan teknillisen yliopiston mukaan aurinkoenergialla voitaisiin kattaa 10 prosenttia Suomen energiantuotannosta vuoteen 2050 mennessä.

Aurinkoenergiajärjestelmien hinnat ovat laskeneet nopeasti, ja vuodesta 2014 alkaen aurinkoenergiasta on tullut Suomessa monin paikoin taloudellisesti kannattavaa. Kunnille ja yrityksille aurinkoenergian tuotanto on kannattavaa silloin, kun ne saavat investointiinsa työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) energiatukea, ja kun energia käytetään siellä, missä se tuotetaan, eikä sitä myydä verkkoon.

Suomessa on jo yli parikymmentä yritystä, jotka asentavat aurinkopaneeleja asiakkailleen osamaksu- tai energianmyyntisopimuksilla. Näin aurinkoenergiainvestointia ei tarvitse maksaa kerralla, vaan osamaksuina samaan tapaan, kuin maksaisi sähkölaskua.

Yritykset ovat tarjonneet aurinkoenergialaitteita rahoitus- ja palvelusopimuksella myös taloyhtiöille ja asukasosuuskunnille. TEM ei kuitenkaan myönnä yrityksille energiatukea näihin kohteisiin.

Aalto-yliopiston FinSolar-hankkeessa selvitettiin, mistä tämä johtuu. Syynä ovat ministeriöiden hallinnolliset siilot. Vain yritysten ja kuntien energia-asiat kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriön hallinnon alaisuuteen. Maatalouden harjoittajien energia-asiat kuuluvat maa- ja metsätalousministeriölle, ja asukassektorin energia-asiat ympäristöministeriölle (YM).

TEM ei siis voi myöntää yrityksille energiatukea silloin, kun uusiutuva energia tulee taloyhtiöiden tai asukasosuuskuntien käyttöön. Tällaisiin hankkeisiin yritysten olisi mahdollista saada tukea vain YM:n alaisen asumisen rahoitus- ja kehityskeskuksen ARA:n kautta. ARA taas ei tarjoa mitään avustuksia energiatehokkuutta parantaviin tai uusiutuvan energian investointeihin.

Ongelma voitaisiin ratkaista siten, että asukassektorin energia-asiat siirrettäisiin ympäristöministeriöstä työ- ja elinkeinoministeriölle. Monissa rakennuksissa on yritysten liiketiloja, asuntoja ja kuntien toimistotiloja yhtä aikaa.

Lisäksi valtion kannattaisi aktivoida kuluttajat mukaan energia- ja ilmastoinvestointeihin. Energiaremonttien tukeminen kannustaisi talon- ja asunnonomistajia vähentämään asumisen aiheuttamia päästöjä, alentamaan asumisen energiakustannuksia ja parantamaan kiinteistönsä arvoa. Esimerkkejä energiaremonteista ovat öljy- tai vesikiertoisen sähkölämmityksen vaihtaminen maalämpöön tai energiatehokkaiden ikkunoiden tai aurinkoenergiajärjestelmien hankkiminen.

Jos asunnonomistajien energiainvestointeja vauhditettaisiin esimerkiksi 20 prosentin tuella, valtio saisi investoinneista kuitenkin arvonlisäverotuloja. Samalla syntyisi työpaikkoja: aurinkoenergian investointeihin liittyy merkittävästi kotimaista myynti-, suunnitteluja asennustyötä. Niiden kotimaisuusaste on Aalto-yliopiston FinSolar-hankkeen tutkimuksen mukaan 48–70 prosentin välillä.

Energiademokratian ja uuden energialiiketoiminnan edistäminen ovat olleet tärkeä osa esimerkiksi Tanskan ja Saksan energiapolitiikkaa. Suomenkin olisi syytä seurata aikaansa ja ottaa kuluttajat mukaan luomaan markkinoita uusille lähienergian palvelu- ja rahoitusmalleille.

Karoliina Auvinen

Kirjoittaja on ympäristötekniikan diplomi-insinööri, joka vetää Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa aurinkoenergialiiketoimintaa edistävää FinSolar-hanketta ja toimii Suomen Lähienergialiitto ry:ssä politiikkatyöryhmän puheenjohtajana. 

KOLUMNI julkaistu alunperin Vasemmistofoorumin Peruste-lehden Energiapolitiikka-teemanumerossa #4 2015

Uncategorized

Lausunto uusiutuvan energian ja uuden energiateknologian investointituesta

Työ- ja elinkeinoministeriön pyynnöstä FinSolar-hanke laati aurinkoenergian näkökulmasta lausunnon valtioneuvoston asetusluonnokseen uusiutuvan energian ja uuden energiateknologian investointituesta, joka liittyy hallituksen Biotalous ja puhtaat ratkaisut -kärkihankkeen toteutukseen.

Tässä lausunto 8.1.2016 TEM:lle toimitetussa muodossa:

LAUSUNTO LUONNOKSESTA VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI UUSIUTUVAN ENERGIAN JA UUDEN ENERGIATEKNOLOGIAN INVESTOINTITUESTA 

Aalto-yliopiston FinSolar-hanke kiittää Työ- ja elinkeinoministeriötä lausuntopyynnöstä.

Tekesin, yritysten ja kuntien rahoittaman FinSolar-hankkeen tavoitteena on kasvattaa aurinkoenergialiiketoimintaa ja -investointeja Suomessa. Hankkeessa on selvitetty aurinkoenergian liiketoiminta-, hankinta- ja rahoitusmalleja yritysten, kuntien ja asunto-osakeyhtiöiden tarpeisiin.

FinSolar -hankkeessa kertyneen toimialatuntemuksen pohjalta kärkihankkeen investointitukimalliin ehdotetaan kolmea muutosta:

  1. Investointitukea tulisi myöntää uuden energiateknologian lisäksi hankkeille, joissa kokeillaan uusia palvelukonsepteja tai pilotoidaan perinteisiä teknologioita uudella tavalla yhdistäviä järjestelmäsovelluksia

Perustelut:

Aurinkoenergia-alan yritysten toive on kotimarkkinoiden kasvu, koska referenssit ovat edellytys vientimarkkinoilla menestymiseen ja helpottavat myös sijoittajilta pääomarahoituksen saamista. Liiketoiminnan kehitys keskittyy monilla yrityksillä parhaillaan palveluihin ja uudenlaisiin järjestelmäsovelluksiin. FinSolar-hankkeen arvoketjututkimuksen mukaan aurinkoenergian kotimaisuusaste on 48–71 %:n välillä, joten investointeihin liittyy merkittävästi palvelua ja asennustyötä.

Aurinkosähköpaneeli-, keräin- ja komponenttiteknologia on jo varsin kehittynyttä ja edullista, mistä johtuen innovointi keskittyy erityisesti uusiin palvelumalleihin sekä teknologiayhdistelmiin. Uutta liiketoimintaa edustavat esimerkiksi hybridienergia-ratkaisut ja case Mobisolin -tyyppiset aurinkoenergiajärjestelmien digisovellukset.

Näin ollen olisi parempi, että pelkän uuden energiateknologian sijaan kärkihankerahoituksella pyrittäisiin tukemaan ja edistämään laajemmin yritysten uusien liiketoimintakonseptien pilotointia ja käyttöönottoa.

2. Investointitukea tulisi myöntää yritysten ja kuntien investointeihin, joissa aurinkoenergiaa tuotetaan asukkaiden käyttöön

Perustelut:

Kärkihankerahoituksen tulisi sallia sellaiset yritysten ja kuntien investoinnit, joissa energian loppukäyttäjänä voi olla myös kotitalous tai taloyhtiö. Maailmalla suositussa energian ostosopimus -mallissa (PPA, power purchase agreement) yritys tai kunta investoi aurinkoenergiajärjestelmään ja myy tuotettua energiaa kiinteistön alueen toimijoille kuten asukkaille, yrityksille tai muille organisaatioille. Malli on kuluttajien ja taloyhtiöiden kannalta helppo, sillä se ei vaadi kallista alkuinvestointia eikä perehtymistä laitteiston hankintaan tai ylläpitoon. Asiakas maksaa energiasta samaan tapaan kuin sähkö- tai lämpölaskuja maksetaan.

FinSolar-hankkeen markkinaselvityksen mukaan Suomessa on jo toistakymmentä yritystä, jotka asentavat aurinkoenergiajärjestelmiä asiakkaille energianmyynti-sopimuksilla. Monet näistä yrityksistä ovat pyrkineet palvelemaan myös taloyhtiö- ja asukasmarkkinoita. TEM ei ole kuitenkaan myöntänyt yrityksille energiatukea näihin kohteisiin, koska energia menee asukkaiden käyttöön. Tämä rajaus on ongelmallinen yritysten liiketoiminnan ja markkinoiden kasvun kannalta, koska suurin aurinkoenergian kysyntä on asukassektorilla. Lisäksi käytännössä monissa kiinteistöissä on nykyisin yritysten liiketiloja, asuntoja ja kuntien toimistotiloja yhtä aikaa.

3. Aurinkoenergialiiketoiminnan edistämisen kannalta investointituen 5 M€ minimirajaa tulisi madaltaa tasolle 0,5 M€

Perustelut:

Aurinkoenergia on kannattavaa Suomessa tyypillisesti vain rakennusten yhteydessä. FinSolar-hankkeessa on tutkittu aurinkosähkön ja aurinkolämmön taloudellista kannattavuutta ja sen reunaehtoja nykytilanteessa.

Aurinkosähkön ja –lämmön kannattavuutta heikentävät tällä hetkellä alhaiset sähkön, hiilen ja öljyn hinnat. Aurinkosähkön myynti verkkoon ei ole kannattavaa vaikka siihen saisi 30 %:n tuen, koska sähkön pörssihinta on niin alhainen. Kannattavuus edellyttää tuen lisäksi siirto- ja sähköveromaksujen välttämistä.

Aurinkolämpöä voitaisiin hyödyntää Suomessa uusiutuvana lämmön lähteenä merkittävästi nykyistä enemmän. Aurinkolämpö ei ole kuitenkaan energiayhtiöille houkutteleva investointi 20 %:n energiatuen tasolla, vaan sille tulisi olla tarjolla aurinkosähkön kanssa vastaava 30 %:n investointitukitaso. Aurinkolämpö ei ole kaukolämpöyhtiöille kiinnostavaa (päinvastoin kuin esimerkiksi Tanskassa), koska suomalaisyhtiöiden tuotto-odotukset ovat tyypillisesti varsin korkeita (IRR 5-15%) ja investointien laskenta-aika suhteellisen lyhyt 8-15 vuotta. Tämän johdosta aurinkolämmön kohdalla alue-, kiinteistöryhmä- tai kiinteistökohtaiset hybridilämpöjärjestelmät ovat potentiaalisimpia aurinkolämmön käyttökohteita Suomessa.

Aurinkoenergiainvestoinnit ovat siis kannattavia lähinnä vain kiinteistöjen yhteydessä. Järjestelmät on tärkeää mitoittaa niin, että mahdollisimman paljon tuotannosta voidaan hyödyntää kiinteistön sisällä. Tämä tarkoittaa, että aurinkoinvestoinnit hajautuvat eri kiinteistöihin ja yksittäiset hankkeet ovat suhteellisen pieniä. Yli 5 MW:n voimaloiden rakentaminen olisi kannattavaa yleisesti vain teollisuus- tai kaukolämpöalueilla, joissa aurinkoenergian kysyntä ei ole kuitenkaan merkittävää. Suurin kysyntä on asukas-, kunta- ja kaupan alan sektoreilla, joissa järjestelmäkoot ovat tyypillisesti 3 kW – 1 000 kW:n (6000 eur – 1 M€) välissä. Edes alueellinen hybridijärjestelmä ei yllä 5 M€:n tasolle, jollei kyse ole todella suuresta kaava-alueesta.

Useat suomalaisyritykset ovat tuoneet markkinoille tai kehittämässä tuotteita hajautetun sähköntuotannon sovelluksiin. Sekä aurinkosähkö- että akkuteknologian hintojen alentumisen johdosta näissä projekteissa tyypillinen kokonaiskustannus on yleensä selkeästi alle 5 M€. Jos halutaan edistää hajautettuja innovatiivisia energiaratkaisuja, niin rajaa on syytä laskea. Investointirajan alentaminen esim. tasolle 0,5-1 M€ mahdollistaisi järkevän kokoisten Smart Grid-teknologiapilottien toteuttamisen ja auttaisi uusien kotimaisten tuotteiden saattamista kansainvälisille markkinoille. Esimerkiksi 0,5 M€ rahoituksella voitaisiin toteuttaa aurinkosähköjärjestelmät Smart Grid-laitteilla yli 10 koulurakennukseen.

Kysyntä- ja kulutuslähtöisten ratkaisujen edistäminen luo innovatiivista energiayrittäjyyttä. Investointituen rajaaminen yli 5 M€ hankkeisiin puolestaan ohjaisi projektit pitkälti perinteisille energiayhtiöille. Tämä vie mahdollisuuksia pois pk-yrityksiltä ja uusien hajautettujen ratkaisujen kokeiluprojekteilta. Näin ollen aurinkosähkön ja -lämmön edistämiseksi osana kärkihankerahoitusta tulisi investoinnin alarajaa laskea. Vaihtoehtoisesti tuen piiriin tulisi hyväksyä mukaan ryhmähankkeet, joissa 5 M€ euron investointivolyymi saavutetaan asentamalla pienempiä voimaloita useisiin eri kohteisiin.

Lisätietoja:

FinSolar-hankkeen projektipäällikkö, DI Karoliina Auvinen, karoliina.auvinen(at)aalto.fi, puh. 050 462 4727, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Auvinen Karoliina, Juntunen Jouni, Nissilä Heli, Jalas Mikko, Liuksiala Lotta ja Lovio Raimo. 2015. FinSolar-hankkeen selvitykset. Aalto-yliopisto. Saatavissa: https://finsolar.net

Aurinkoenergia

Vuores-talon ja KOY Aurinkopajan aurinkosähköjärjestelmien kannattavuus

Tampereen Vuores-talon ja Porin kiinteistöosakeyhtiö Aurinkopajan aurinkosähköinvestointien tekniset ja taloudelliset tiedot

  Vuores-talo, Tampere KOy Aurinkopaja, Pori
Tyyppi ja teho: Aurinkosähkövoimala, 45 kWp Aurinkosähkövoimala, 49,5 kWp
Hankintakustannus 68 500 € 80 000 €
Tilaaja, toteuttaja ja asennusvuosi: Tilaaja Tampereen kaupunki ja toteuttaja Areva-solar Oy v. 2014 Kiinteistöosakeyhtiö rakennutti voimalan itse v. 2014
Paneelien alkuperä: tuonti ulkomailta Valoe Oy, Mikkeli
Investoinnin kotimaisuusaste: 56% 62%
Arvioitu tuotanto vuodessa (vähenemä 0,5%/v): 833 kWh/kWp 900 kWh/kWp
Järjestelmän elinikä: 30 vuotta 30 vuotta
Tuet: TEM:n 30% energiatuki TEM:n 30% energiatuki
Rahoitus: Leasingrahoitus, rakennusleasing-sopimus Oma rahoitus, ei lainaa
Investoinnin sisäinen korkokanta (IRR) 25 vuoden laskenta-ajalla: 6% 6,2%
Investoinnin nettonykyarvo (NPV) 25 vuoden laskenta-ajalla: 24 790 euroa 2% laskentakorolla 41 970 euroa 1% laskentakorolla
Takaisinmaksuaika: 15 vuotta 13 vuotta
Aurinkosähkön tuotantohinta 30 vuoden ajalle (omakustannushinta): 5,1 snt/kWh 5 snt/kWh
Ostosähkön arvioitu keskiarvohinta 30 vuoden aikana: 12 snt/kWh 12 snt/kWh
Takuut: Paneeleilla 25 vuoden 80 % nimellistuottotakuu Paneeleilla 25 vuoden 80 % nimellistuottotakuu

Laskelmat ja oletukset:

Lataamalla excel-taulukot voit tehdä itse kannattavuuslaskelmille herkkyystarkasteluja  investointien lähtö- ja oletusarvoja vaihtelemalla.

Lähteet ja lisätietoja:

Koonnut: Karoliina Auvinen, 11/2015

Uncategorized

Viikin Korona: Aurinkosähköä Helsingin yliopiston kampuksella

Viikin aurinkovoimalan alkusysäys oli kesällä 2012 kun Viikin Korona-rakennukseen suunniteltiin muutostöitä. Tässä yhteydessä kysyin muutostöitä suunnitelleelta rakennuksen alkuperäiseltä arkkitehdilta, professori Hannu Huttuselta kantaa aurinkopaneelien asentamiseen rakennuksen katolle. Hän totesi sen olevan suorastaan toivottavaa, sillä heillä oli alkuperäisessä energiatehokkaan rakennuksen kilpailuehdotuksessaan ollut ajatus aurinkopaneeleista rakennuksen katolle, mutta ne oli rakennusvaiheessa kustannussyistä karsittu pois. Osallistuin syksyllä 2012 Aalto Pron järjestämään kaksipäiväiseen aurinkoenergiaa käsitelleeseen seminaariin ja siellä vakuutuin nykyisen aurinkoenergiateknologian toimivuudesta ja kannattavuudesta myös suomen olosuhteissa.

Hanketta ei saatu vielä vuosien 2013-2014 investointiohjelmaan, mutta vuonna 2015 ilmestyi Aalto-yliopiston FinSolar- hankkeen tutkimuspaperi Mikko Jalakselta, jossa selvitettiin aurinkosähkön siirtoa kiinteistörajan yli. Lähetin 10.4.2015 tutkimuspaperin esimiehelleni Jaana Ihalaiselle ja Helsingin yliopiston energiahankinnoista vastaavalle Aimo Hämäläiselle saatesanoilla, että nyt kaikki Viikin Koronan katolta hankkimamme aurinkosähkö voidaan hyödyntää täysimääräisesti, kun sähköä voidaan siirtää yli kiinteistörajan. Aimo Hämäläinen otti voimalan hankinnan tehtäväkseen ja suunnitteli katolle 140 kWp voimalan. Hankinta suoritettiin HY:n sähkötoimittajalta Oulun Energialta. Projektipäällikkönä toimittajan puolelta hankkeessa toimi Oulun Energian Olli Tuomivaara. Paneelien tarkistusmittaukset katolla tehtiin 4.6.2015 ja asennukset alkoivat heinäkuun alussa. Voimalan asennuksen suoritti ISS Kiinteistöpalvelut Oy Oulun Energian alihankkijana. Asennukset valmistuivat 19.8.2015 ja saman päivänä voimala käynnistettiin. Voimalan lopulliseksi tehoksi muodostui 135,5 kWp johtuen katona haasteellisista muodoista ja varjostustekijöistä.

Rakennuksen tekninen tila sijaitsi rakennuksen keskellä suoraan katon alapuolella, jolloin johtojen pituudet paneeleilta inverttereille ja samalla tehohäviöt saatiin minimoitua.

Voimala on tuottanut käynnistymisestään lähtien 12.10.2015 00:00 mennessä energiaa 16.227 kWh. Vertailulukuna voidaan käytää Helenin Suvilahden voimalaa joka on 2,51 kertaa suurempi. Pilvisyydessä on sijainnista joViikin Koronahtuen hieman eroa, mutta Koronan voimala on kokoon suhteutettuna tuottanut ajalla 14.9.-25.9.2015 98,4% Suvilahden voimalan tuotosta. Tätä voidaan pitää kohtuullisena lopputuloksena, koska Koronan katto on huomattavasti haasteellisempi pyöreän muotonsa ja useissa eri kentissä sijaitsevien paneelien vuoksi.

Jälkikäteen ajateltuna asennuksessa kaikki meni paremmin kuin oletimme, mutta yhden asian tekisin toisin. Suorittaisin vesikatolla tutkalla tehtävän kuntokartoituksen ennen paneelien asennusta, jotta paneelien alle ei varmasti jäisi riskipaikkoja, joiden korjaaminen aiheuttaa aina voimalan purkutöitä ja voimalan alempaa tuottoa.

 

Helsingin yliopiston tila- ja kiinteistökeskus

Kiinteistöpäällikkö Juha Kurki

Uncategorized

Omakotitalon aurinkosähköinvestointi, Helsinki

Tekniset ja taloudelliset tiedot:

Rakennuksen/asennuskohteen tiedot: Omakotitalo Helsinki, aurinkosähkövoimala
Aurinkoenergiajärjestelmän teho ja koko: 4,5 kWp, 30 m2
Järjestelmän toteuttaja ja asennusvuosi: Solarvoima, 2015
Aurinkoenergiajärjestelmän arvioitu tuotanto vuodessa: 3500 kWh
Järjestelmän elinikä: 30 vuotta
Aurinkoenergiajärjestelmän hankintakustannus 11 000 €
Mahdolliset tuet: 4700 euron asennuksesta kotitalousvähennys
Rahoitus: Käteinen
Sijoitetun pääoman tuotto tai investoinnin sisäinen korkokanta: 2‒5 prosenttia
Takaisinmaksuaika 21 vuotta; olettaen, että 100 % tuotetusta energiasta kulutetaan itse
Aurinkoenergian tuotantohinta 25 vuoden ajalle (omakustannushinta) n. 11 c/ kWh
Aiempi energialähde, oletettu sähkön vertailuhinta Sähkölämmitys, 12,1 c/ kWh ja sen hinnan arvioitiin nousevan 2 % vuodessa
Muut hankkeeseen sisältyneet energiaratkaisut tai remontit Ei remontteja
Lupa Myyjä hoiti luvat
Järjestelmätakuu 25 vuotta

 

Miksi aurinkoenergiajärjestelmä hankittiin?

Kotitalous on pyrkinyt pienentämään ekologista jalanjälkeään ja ottaa ympäristövaikutukset laajasti huomioon kulutuspäätöksissään.

Mihin aurinkoenergiaa hyödynnetään?

Omakotitaloon korvaamaan ostosähköä ja sähkön ylijäämä myydään verkkoyhtiölle.

Miten hankinta eteni?

Ostaja teki hankintapäätöksen huhtikuussa ja toukokuussa järjestelmä oli jo toiminnassa.

Oliko ongelmia?

Ei merkittäviä, mutta laitteiston asennus viivästyi viikolla tavarantoimituksen hitauden takia.

Mitä hankkeesta kannattaisi ottaa opiksi niin hyvässä kuin pahassakin?

Ostaja pohti, että yhtiöiden tulisi panostaa asiakaspalveluun ja siihen, että asiakkaalla on olemassa yksi kontaktihenkilö, jolta saa aina helposti tietoa aurinkoenergiainvestointiin liittyen. Lisäksi hän kaipaisi yhtiöiltä lisää neuvoja, kuinka kotitalous voi ajoittaa kulutuksensa päiväsaikaan, jolloin paneelit tuottavat sähköä eniten.

 

Kuva:

 Jyrki Tenni

 

Kirjoittaja: Julia Müller

Lähteet:

Sähköpostinvaihto 6.7.2015: Janne Käpylehto

Puhelinhaastattelu 13.7.2015: Jyrki Tenni