Päätöksenteon pohjaksi tarvitaan ajantasaista tietoa energiantuotantomuotojen vertailuhinnoista

LCOE (levelized cost of energy) -hinnan laskentamenetelmän avulla voidaan laskea eri energiantuotantomuodoille keskenään vertailukelpoisia tuotantohintoja (eur/MWh). Energialähteiden LCOE-hintaan vaikuttavat laitteiston hinta, pääomakustannukset, huolto- ja ylläpitokustannukset, polttoainekustannukset ja tuotetun energian määrä. Energiantuotantomuotojen LCOE-hintavertailuja julkaisevat esimerkiksi IEA (2015): Projected Costs of Generating Electricity, IRENA (2015): Renewable Power Generation Costs in 2014 ja EU (2014): Subsidies and cost of EU energy.

Kansainväliset vertailut eivät kuitenkaan ilmennä kovin hyvin maakohtaisia tuotantohintoja. Kuten kuvasta 1. nähdään, kansalliset tai alueelliset tekijät vaikuttavat hintoihin merkittävästi. Aurinkoenergian, samoin kuin muiden uusiutuvien tai fossiilisten energialähteiden tuotantohinta, voi vaihdella huomattavasti lainsäädännöllisten ja paikallisten olosuhteiden mukaan.

Suomesta ei löydy vuosien 2014-2015 osalta julkisia vertailutietoja eri energiamuotojen LCOE-tuotantohinnoista. Energiapoliittisten päätösten pohjaksi ajantasaisten ja kansallisten vertailuhintojen tunteminen on kuitenkin tärkeää. Esimerkiksi Yhdysvaltojen hallituksen Department of Energyn toimeksiannosta National Renewable Energy Laboratory tuottaa jatkuvasti päätöksentekijöille ajantasaista uusiutuvan energian markkinakehitys- ja hintatietoa.

Yhteiskunnallisten vaikutusten näkökulmasta energiantuotantomuotojen kustannuksia tulisi myös vertailla ulkoiskustannusten perusteella. Ulkoiskustannuksiin lasketaan mukaan mm. energialähteiden ympäristö- ja terveyshaitoista aiheutuvat kustannukset.

Aurinkoenergian LCOE-hintoja Suomessa

FinSolar-hankkeessa on tutkittu aurinkosähkön ja aurinkolämmön hintatasoja ja kannattavuutta Suomessa vuosien 2014-2015 osalta. Aurinkoenergian LCOE-hintojen laskennassa on huomioitu muun muassa aurinkoenergian tuotanto-olosuhteet Suomessa.  Investointikohtaisia tuotantohintoja ja tuottoja (NPV, IRR) voi laskea aurinkoenergian kannattavuuslaskureilla.

Selvitysten perusteella aurinkoenergiasta on tullut Suomessa vuodesta 2014 alkaen taloudellisesti kannattava energialähde seuraavilla ehdoilla:

1. Aurinkoenergia hyödynnetään suoraan kiinteistöjen omaan kulutukseen, koska aurinkoenergian omasta käytöstä ei tarvitse maksaa siirtomaksuja ja energiaveroja.
2. Investointiin voi saada Työ- ja elinkeinoministeriön energiatukea.
3. Aurinkoenergialla korvataan suhteessa kalliimpaa ostoenergiaa, kuten ostosähköä tai lämmitysöljyä.
4. Investoinnin taloudellinen kannattavuus arvioidaan takaisinmaksuajan sijaan investoinnin nettonykyarvona (NPV), investoinnin sisäisenä korkokantana (IRR, internal rate of return) ja omakustannustuotantohintana paneelien tai keräinten takuuajan (25-40 v.) pituisella laskenta-ajalla.

Aurinkosähkön tuotantohinta varrattuna ostosähkön hintaan kunta- ja yrityssektorilla:

• aurinkosähkön omakustannushinta yrityksille ja kunnille 30%:n tuella ja 30 vuoden pitoajalla 33–53 euroa/MWh
• ostosähkön hinta vuonna 2015 yritys- ja yhteisöasiakkaille 80-90 euroa/MWh [3]

Aurinkolämmön tuotantohinta verrattuna muiden lämmitysmuotojen hintoihin asukassektorilla: 

• aurinkolämmön omakustannushinta 4-100 keräinneliön kohteissa 45-114 €/MWh (alv 24 %) 30 vuoden pitoajalla ilman tukia

Taulukko 1: Lämmitysenergian kuluttajahintoja syyskuussa 2015 [4]

Energia	Hinta €/MWh	Vuosimuutos -%
Kevyt polttoöljy (alv 24 %)	78,8	-24,3
Kotitaloussähkö, L2 (alv 24 %)	116,8	1,3
Puupelletti (alv 24 %)	58	-4,5
Kaukolämpö, rivitalo / pienkerrostalo (alv 24 %)	77,06	1,0

Aurinkoenergian kannattavuus investoijien hankintakriteerien ja tuotto-odotusten pohjalta

Aurinkoenergian hyödyntäminen on Suomessa elinkaarikustannusten pohjalta tarkasteltuna nykyisin taloudellisesti kannattavaa. Esimerkiksi Tampereen Vuorestalon aurinkosähköjärjestelmän LCOE-omakustannushinta on kannattavuustarkastelun mukaan 30 %:n energiatuella ja 25-30 vuoden laskenta-ajalla 51-60 eur/MWh, kun ostosähkön hinta oli vuonna 2015 yhteisöasiakkaille noin 80-90 euroa/MWh.

Investointien haasteena on, että hyvin harvat yritykset ja kunnat arvioivat investointeja todellisten pitoaikojen tai LCOE-tuotantohintojen pohjalta. Useimpien investoijien tuotto-odotukset ovat tyypillisesti 5-15% ja investointien laskenta-aika 8-15 vuotta. Lisäksi aurinkosähkön ja –lämmön kannattavuutta heikentävät tällä hetkellä alhaiset sähkön, hiilen ja öljyn hinnat[3], [7].

Taulukko 2: Case Tampereen kaupungin Vuorestaloon vuonna 2014 asennetun aurinkosähköjärjestelmän kannattavuus sekä tukien, laskenta-ajan ja tuotto-odotusten muutosten vaikutukset kannattavuuteen 

	CASE Vuorestalon toteutunut kannattavuus v. 2014 TEM:n 30% tuella ja 25 vuoden laskenta-ajalla:	VERTAA:    Vuorestalon kannattavuus ilman 30%:n investointitukea 25 vuoden laskenta-ajalla:	VERTAA:   Vuorestalon kannattavuus 30 %:n tuella, 10%:n tuotto-odotuksella ja 10 vuoden laskenta-ajalla:
Nettonykyarvo	+ 44 200 euroa	+4 643 euroa	-21 700 euroa
Sisäinen korkokanta	6,9%	2,6%	-3,3%
Takaisinmaksu-aika	12 vuotta	23 vuotta	yli 30 vuotta
Aurinkosähkön tuotantohinta	6 snt/kWh	8 snt/kWh	13 snt/kWh

Taulukon 2. kannattavuusvertailusta voidaan nähdä, että aurinkoenergia on taloudellisesti kannattavaa Suomessa nykyisin lähinnä pitkäjänteisille ja kärsivällisille sijoittajille 30 %:n investointituella. Kärsivällisten sijoittajien tuotto-odotus on pitkän tähtäimen ja matalan riskin investoinneille tasoa 4-8 %. Tältä pohjalta potentiaalisia aurinkoenergiajärjestelmien hankkijoita ovat Suomessa lähinnä asukkaat, kunnat sekä pitkäjänteisesti toimivat kiinteistönomistajat.

Kannattavuus- ja lainsäädäntötarkastelujen perusteella nykyinen toimintaympäristö Suomessa johtaa lähinnä kiinteistökohtaiseen käyttöön mitoitettujen, pienten 3 kW – 1 MW:n järjestelmien yleistymiseen. Kiinteistökohtaisten aurinkoenergiainvestointien tyypillinen arvo vaihtelee yleensä noin 6 000 eurosta miljoonaan euroon.

Ilman energiatukea aurinkoenergiainvestointeja ei koeta taloudellisesti houkutteleviksi, vaikka aurinkosähkön tai aurinkolämmön omakustannushinta olisikin alhaisempi verrattuna juokseviin ostoenergian kustannuksiin verrattuna.

Hankkijoiden tulisi pyrkiä toimimaan aurinkoenergian kohdalla pitkäjänteisinä sijoittajina, eikä hakea aurinkoenergiasta voittoa lyhyellä tähtäimellä.

Poliittisten päätösten vaikutukset aurinkoenergian kannattavuuteen ja investointihalukkuuteen

Merkittävä osuus aurinkoenergian kannattavuudesta perustuu poliittisiin päätöksiin, koska poliitikot päättävät muun muassa verojen, siirtomaksujen ja tukien määräytymisperusteista sekä tasoista.

Tuki- ja veropäätöksillä on erittäin suuri vaikutus erilaisten liiketoimintamallien ja investointien kannattavuuteen, kuten esimerkiksi sähköverovähennysmallin ja investointituen vaikutusten vertailu investointien kannattavuuteen osoittaa.

Investointien kannattavuus voidaan taata pitkäjänteisille investoijille 30 %:n energiatuella, jonka tulisi olla aurinkosähkölle ja aurinkolämmölle sama. Aurinkoenergiateknologian hinnat ovat olleet 2000-luvun alussa voimakkaassa laskussa, mutta vuodesta 2013 alkaen hintatasot ovat alkaneet vakiintua ja tulevat jatkossa laskemaan aikaisempaa hitaammin.

Tukipolitiikan tulisi olla pitkällä aikajänteellä vakaata. Poliitikkojen tulisi minimoida sijoitusten poliittiset riskit ja luoda ennustettava investointiympäristö. Poliitikkojen tulisi asettaa aurinkoenergian lisäystavoite, luoda ennustettava investointiympäristö sekä vähentää käyttöönoton esteitä ja byrokratiasta aiheutuvia kustannuksia.[5]

Poliitikkojen tulisi varmistaa aurinkoenergiainvestointien kannattavuus yksityiselle ja julkiselle sektorille sekä kuluttajille. Taloudellisilla ohjauskeinoilla tulisi varmistaa aurinkoenergian ja muun uusiutuvan energian hintakilpailukyky vaihtoehtoisiin, ympäristölle vahingollisiin energiamuotoihin verrattuna [6].

Tekijä: DI Karoliina Auvinen, Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulu

Päivitetty: 27.5.2020

Lähteet:

[1] IRENA (2015): Renewable Power Generation Costs in 2014

[2] EU (2014): Subsidies and cost of EU energy.

[3] Tilasto: Energian hinnat [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-7984. 3. Vuosineljännes 2015, Liitekuvio 5. Sähkön hinta kuluttajatyypeittäin . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.1.2016]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ehi/2015/03/ehi_2015_03_2015-12-14_kuv_005_fi.html

[4] Tilasto: Energian hinnat [verkkojulkaisu].
ISSN=1799-7984. 3. Vuosineljännes 2015, Liitetaulukko 3. Lämmitysenergian kuluttajahintoja syyskuussa 2015 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 6.2.2016].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ehi/2015/03/ehi_2015_03_2015-12-14_tau_003_fi.html

[5] IEA. 2014. Technology Roadmap – Solar Photovoltaic Energy. Saatavissa:

[6] Alireza Aslani. 2014. Evaluation of Renewable Energy Development in Power Generation – System Dynamics Approach for the Nordic Countries. Saatavissa: http://www.uva.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-534-3.pdf  

[7] Vaasa ETT. 2013. Household energy price index. Saatavissa: