Katso aurinkosähköjärjestelmien päivitetyt vuoden 2020 hintatiedot SYKE:n blogista: https://www.hiilineutraalisuomi.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Hiilineutraaliblogi/Aurinkosahkojarjestelmien_hinnat_laskuss(56958)
Hintavertailu osoittaa, että aurinkosähköjärjestelmien hinnat ovat pudonneet merkittävästi vuoden 2016 tasosta: Aurinkosähköjärjestelmien hintatiedot ja kannattavuus
FinSolar aurinkosähköä taloyhtiöihin -hankkeessa 2017-2019 kokeiltiin aurinkosähkön hyvityslaskentamallia onnistuneesti taloyhtiöissä Helsingissä ja Oulussa. Helen Sähköverkko Oy sekä Oulun Energia Siirto ja Jakelu Oy toteuttivat hyvityslaskennan taloyhtiön asukkaille IT-ohjelmistolla mittaustietojen ja omistusosuuksien perusteella tasejaksoittain.
Kokeilu osoitti, että digitaalisilla palveluilla voidaan edistää puhtaiden energiaratkaisujen taloudellista ja helppoa käyttöönottoa asunto-osakeyhtiöiden ja muiden energiayhteisöjen keskuudessa.
Kokeilu toteutettiin Energiaviraston ja TEM:n poikkeusluvalla, koska hyvityslaskennan esteenä on ollut lainsäädäntö, jonka mukaan taloyhtiön kiinteistöverkossa asukkaille jakeluverkkoyhtiöiden mittareiden kautta kulkevaa aurinkosähköä on kohdeltu sähköverojen ja siirtomaksujen osalta samoin kuin aurinkosähkö kulkisi sähkömarkkinoille myytäväksi, vaikka aurinkosähkö kulkeutuu asukkaiden kulutukseen taloyhtiön kiinteistöverkon sisällä käymättä jakeluverkkoyhtiön sähköverkossa.
FinSolar-hankkeen tavoitteena oli synnyttää kansallisesti monistettava ja taloudellisesti kannattava malli taloyhtiöiden asukkaiden aurinkosähkön tuotantoon. Hankkeen tavoitteen saavuttaminen on vihdoin näköpiirissä: EU:n energiayhteisöjä koskevan lainsäädännön myötä hyvityslaskentamalli muuttuu Suomessa lailliseksi vuoden 2020 loppuun mennessä!
Vuosien työskentely taloyhtiöiden pientuotannon esteiden parissa opetti, että kyseessä on viheliäinen ongelma, jonka ratkaiseminen edellyttää systeemistä muutosta. Muutoksen aikaansaaminen edellyttää monilta toimijoilta pitkäjänteisyyttä sekä toisiinsa linkittyvää panostusta ja kehitystyötä. Esimerkiksi lainsäädännössä energiayhteisöjen IT-palvelut linkittyvät moniin direktiiveihin, kansallisiin lakeihin ja asetuksiin. Paholainen piileskelee monissa yksityiskohdissa. Ja ennen kuin aurinkosähkön kasvu taloyhtiöissä voi todella alkaa, muutoksia tarvitaan myös yritysten palvelumalleihin sekä taloyhtiöiden tukiorganisaatioiden materiaaleihin ja toimintatapoihin.
FinSolar-hankkeessa toteutettu kysely asunto-osakeyhtiön osakkeenomistajille osoitti, että aurinkosähkön kysyntä on olemassa, mutta kohderyhmän tarpeisiin vastaava tarjonta puuttuu. Suomi voi takuulla hyötyä energiamurroksesta olemalla aktiivisesti mukana markkinakehityksessä, jossa kuluttajille mahdollistetaan helposti ja käyttäjälähtöisesti kulutusjousto ja puhtaiden energiateknologioiden hyödyntäminen digitaalisilla palveluilla.
FinSolar-hankkeen loppuraportti ”Aurinkosähköä taloyhtiöiden asukkaille – Mittaushaasteista kohti digitaalisia energiayhteisöpalveluja” on nyt luettavissa Aalto-yliopiston julkaisusarjassa. Raporttiin on koottu yhteen hankkeen aineisto taloyhtiön asukkaiden aurinkosähkön tuotantomalleista, haasteista, selvityksistä, kokeiluista, ratkaisuehdotuksista ja toimenpidesuosituksista vuosilta 2017-2019. Moni asia kehittyy hyvin nopeasti, joten luonnollisesti sisältö ei kaikilta osin vastaa enää tilannetta julkaisuajankohtana 3/2020. Toivottavasti raportista on hyötyä alan kehittäjille ja toimijoille, jotka jatkavat työtä aurinkosähkön ja muiden puhtaiden energiaratkaisujen käyttöönoton edistämiseksi taloyhtiöissä ja muissa energiayhteisöissä.
Kiitän lämpimästi FinSolar-hankkeen rohkeita pilottitaloyhtiöitä, yhteistyökumppaneita, rahoittajia ja ohjausryhmän jäseniä erittäin antoisasta yhteistyöstä! Ja kuten sanottu – yhteistyö muutoksen edistämiseksi jatkukoon!
Lisätty 5.1.2021: Kirjoituksessa mainittu lakimuutos astui voimaan 1.1.2021. Lisätietoja muutoksesta löydät täältä.
Kirjoittaja:
Karoliina Auvinen
FinSolar aurinkosähköä taloyhtiöihin -hankkeen 2017-2019 vetäjä, joka työskentelee nykyisin hiilineutraalien ratkaisujen erityisasiantuntijana SYKE:ssä, yhteystiedot karoliina.auvinen@ymparisto.fi ja puh. +358295252140
Julkaistu: 3.3.2020, päivitetty 5.3.2020
Lue myös:
Teknikka ja Talous 20.1.2020: Aurinkoenergiayhteisöt tulossa taloyhtiöihin – oletko mukana? Näillä vinkeillä onnistut
Aurinkosähkö mielletään usein eteläisempien maiden ratkaisuksi, ja sen soveltuvuus Suomen kaltaisiin olosuhteisiin herättää kysymyksiä. Totta onkin, että Suomen olosuhteissa on edullisinta tuottaa sähköä tuulivoimalla, aurinkosähkö puolestaan on edullisin tuotantomuoto lähempänä päiväntasaajaa. Aurinkosähkö ei siten pysty kilpailemaan pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla edullisimpien tuotantomuotojen kanssa. Kuluttajan kannalta aurinkopaneeli-investointi on kuitenkin kannattava, jos omalla tuotannolla voi korvata verkosta ostettua sähköä, koska tällöin säästöä tulee myös siirtomaksuissa ja sähköverossa. Lisäksi aurinkosähkö kuuluu niihin harvoihin sähköntuotantomuotoihin, joita kuluttaja voi helposti itselleen hankkia.
Tähän saakka kuluttajan oman pientuotannon hankkiminen on rajoittunut lähinnä omakotitaloihin ja kesämökkeihin. Kiinnostusta aurinkosähkön tuottamiseen olisi myös asunto-osakeyhtiöissä, kuten Finsolar -hankkeessa tehdyn kyselyn tulokset osoittavat. Tähän saakka haasteena on kuitenkin ollut se, että ei ole ollut joustavaa ja kustannustehokasta mallia oman tuotannon jakamiseen asunto-osakeyhtiön huoneistoille. Tämä vaatii käytännössä hyvityslaskentaa, jossa yhteisen aurinkovoimalan tuotantoa jaetaan kiinteistön sisällä huoneistoille laskennallisesti, perusten olemassa olevien mittareiden mittaamaan tuotantoon ja kulutukseen. Näin taloyhtiöön syntyy energiayhteisö. Tällaista ratkaisua on Finsolar -hankkeessa kehitetty ja pilotoitu onnistuneesti ja tarvittavien lainsäädäntömuutosten suhteen on näkyvillä valoa tunnelin päässä. Energiayhteisömalli mahdollistaisi merkittävän lisäyksen Suomen aurinkosähkötuotantoon. Teknis-taloudellinen potentiaali kerros- ja rivitaloihin asennettavalle aurinkosähkökapasiteetille, jos tuotantoa voidaan jakaa kiinteistön sisällä huoneistoille, on yli 1 000 MW, eli noin 10-kertaisesti verrattuna Suomen nykyiseen asennettuun aurinkosähkökapasiteettiin. Talojen kattopinta-alaa riittäisi suurempaankin määrään, mutta taloudellisesti tarkasteltuna tämä on kapasiteetti, joka olisi kannattavaa asentaa. Teknisestä näkökulmasta myöskään sähköverkko ei yleensä rajoita aurinkosähkön asentamista, koska tehoa syötetään harvoin verkkoon päin ja verkon mitoitus perustuu talven sähkölämmityksen tehontarpeeseen, joka on yleensä merkittävästi suurempi kuin aurinkosähköstä mahdollisesti tuleva teho.
Aurinkovoiman kannattavuutta parantaa kustannusten pienentyminen; viimeisen 28 vuoden aikana keskimääräinen hintojen lasku on ollut 8 % vuodessa[1]. Hintojen laskun odotetaan jatkuvan myös tulevaisuudessa. Katolle asennettavan aurinkovoiman hinnan arvioidaan laskevan Euroopan Unionin alueella n. 40 % vuosien 2015 – 2030 välillä[2]. Hintojen laskuun on johtanut kasvava volyymi, aurinkosähkössä tyypillinen nk. oppimiskäyrä on ollut sellainen, että aurinkovoimaloiden yksikkökustannus on laskenut 24 % maailmanlaajuisesti asennetun kapasiteetin kaksinkertaistuessa. Kapasiteetti puolestaan on kasvanut voimakkaasti monissa Euroopan maissa aurinkovoiman tukien seurauksena. Tuilla on saatu aikaan haluttu vaikutus, eli uuden teknologian hinnan laskeminen tasolle, joka mahdollistaa investoinnit ilman tukia. Teknologian tukemista ei enää tarvita, kun tämä tavoite on saavutettu.
Tarkasteltaessa aurinkovoiman lisääntymisen vaikutuksia koko sähköjärjestelmän kannalta on hyvä huomata, että järjestelmän teknisenä reunaehtona on, että tuotanto ja kulutus ovat joka hetki yhtä suuria. Haasteita tämän tehotasapainon ylläpitämiseen tuovat säätilan mukaan vaihtelevat tuotantomuodot, kuten tuuli- ja aurinkovoima. Tavoitteena on, että jokainen sähkömarkkinan osapuoli on vastuussa omalta osaltaan tämän tasapainon ylläpitämisestä ja sen kustannuksista. Siten kesäajan ylituotannolla ei voi kompensoida talviajan korkeampaa kulutusta tai päiväajan tuotannolla illan kulutusta, vaan sähkön oston ja myynnin tasapaino eli tase määritetään nykyisin tuntikohtaisesti, jatkossa ollaan siirtymässä 15 minuutin tasejaksoon. Sähkömarkkinoilla toimivat suuret myyjät ja ostajat, kuten sähkönmyyntiyhtiöt, vastaavat siitä, että toteutunut sähkön kulutus ja tuotanto vastaa heidän ennustettaan ja sähkön hankintaa. Mahdollinen ero ennusteen ja toteutuman välillä on tasevirhettä, josta aiheutuu kustannuksia. Nämä kustannukset valuvat lopulta sähkön käyttäjän maksettavaksi, joten on jokaisen etu, että pystytään mahdollisimman hyvin tasapainossa.
Kun tarkastellaan aurinkosähkön vaikutusta koko energiajärjestelmän kannalta, on ilmeistä, että suurin osa aurinkosähkön tuotannosta osuu kesäajalle, jolloin sähkönkulutus on keskimääräistä pienempää. Aurinkosähkö ei olekaan ratkaisu Pohjoismaisen sähköjärjestelmän tehon riittävyyden kannalta, mutta sillä voidaan kuitenkin kesän, kevään, ja syksyn aikana korvata muuta tuotantoa. Toisaalta siihen vuodenaikaan, kun aurinkosähköstä saadaan hyvin tuotantoa, osuu tuotanto päiväajalle, jolloin myös kulutus on keskimääräistä korkeampi. Ilmaston lämmetessä jäähdytystarpeen ennakoidaan kasvavan, jolloin aurinkosähkön tuotanto osuu samaan aikaan kuin jäähdytyksen sähkön kulutus. Siten aurinkosähkö sopiikin hyvin tuottamaan energiaa esimerkiksi ilmalämpöpumpun viilennyskäyttöön. Tarkasteltaessa esimerkiksi LUT yliopiston tasakattoasenteisen aurinkovoimalan (51 kW) tuotantoa vuoden 2018 aikana huomataan, että tuotetun energian määrästä 66 % osui sellaisille tunneille, joilla pohjoismaisen sähköpörssin Suomen aluehinta oli korkeampi kuin ko. vuoden mediaanihinta. Tämän perusteella tuotanto näyttäisi painottuvan hieman keskimääräistä korkeampien hintojen ajalle.
Sähköverkkovaikutusten kohdalla on hyvä huomata, että vaikka pientuotanto vähentääkin verkossa siirretyn energian määrää, ei tämä pienennä sähköverkon kustannuksia. Verkko mitoitetaan huipputehon tarpeen mukaan ja sen käyttöikä on kymmeniä vuosia. Siten verkosta aiheutuvat kustannukset ovat pääosin kiinteitä, ja pidemmällä aikavälillä osittain riippuvia huipputehosta. Aurinkosähköön perustuva pientuotanto pienentää verkosta otettavan energian määrää, mutta Suomen olosuhteissa se ei pienennä verkosta otettavaa vuotuista huipputehoa, koska suurin tehontarve on yleensä talvella. Jos kuluttajan maksama verkkomaksu perustuu verkosta otetun energian määrään, niin aurinkosähkön tuotanto pienentää verkkomaksua, mutta ei pienennä jakeluverkon kustannuksia, jolloin periaatteessa muut sähkönkäyttäjät voivat joutua maksamaan pientuottajan pienentyneen verkkomaksun osuuden. Vaikutus on pieni, jos tuottaja-kuluttaja-asiakkaiden määrä on pieni, mutta periaatteessa tässä muodostuu ristisubventiota, ja maksajaksi voivat joutua heikommassa taloudellisessa asemassa olevat kuluttajat, joilla ei ole mahdollisuutta hankkia omaa tuotantoa. Sähkönkäyttäjien tasa-arvoisen kohtelun vuoksi onkin oleellista, että pientuottajat osallistuvat kustannusvastaavasti verkkomaksuihin, jotta muut kuluttajat eivät joudu subventoimaan näitä korkeammilla verkkomaksuilla.
Hinnoittelun kustannusvastaavuuden parantamiseksi verkkoyhtiöt ovat kasvattaneet kiinteän maksun osuutta hinnassa, ja jotkut yhtiöt ovat jo ottaneet käyttöön tehoperusteisen maksun, jossa osa siirtomaksusta perustuu asiakkaan verkosta ottamaan huipputehoon. Energiaperusteisen maksun ja kiinteän perusmaksun osittainen korvaaminen tehopohjaisella maksulla (€/kW) parantaa siirtohinnoittelun kustannusvastaavuutta ja siten pienentää edellä kuvattua pientuottajien subventiota.
Yksi keskeinen keino ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä on korvata fossiilista energiaa päästöttömällä sähköllä. Siirtymällä öljyn käytöstä sähköön esimerkiksi liikenteessä (sähköautot) tai lämmityksessä (maalämpö) vähennetään päästöjä. Samalla sähkönkäyttö kasvaa, mutta kun käytettävä sähkö tuotetaan päästöttömästi, niin kasvava sähkönkäyttö ei ole haitallista. Tällaista kehitystä voidaan edistää pienentämällä ympäristöystävällisen sähkön käytön kustannuksia, kuten energiaperusteista siirtomaksua ja sähköveroa.
Verkosta otetun energian yksikköhinnan pienentyminen kuitenkin heikentää pientuotannon kannattavuutta, mikä on tämän muutoksen negatiivinen vaikutus kuluttaja-tuottajan kannalta. Samalla kuitenkin kuluttajan on kannattavaa tehdä toimenpiteitä, joilla hän voi pienentää verkosta otettua huipputehoa. Kysyntäjouston ohella yksi mahdollinen toimenpide jatkossa on kotitalouden tai energiayhteisön akkuenergiavaraston hankkiminen, mikä voi olla kannattavaa, kun akkujen hinnat laskevat. Samaa akkuvarastoa voi käyttää paitsi huipputehon leikkaamiseen, myös oman pientuotannon varastointiin. Tällöin pientuotanto tulee hyödynnettyä paremmin omassa kulutuksessa, mikä puolestaan parantaa pientuotannon taloudellista kannattavuutta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että pientuottajan aurinkopaneeli-investointi on sekä järjestelmän että kuluttajan kannalta investointi energiatehokkuuteen; tavoitteena ei ole tuottaa sähköä myyntiin, vaan korvata ostosähköä omalla tuotannolla. Siten vaikutukset sähköjärjestelmän teknisen toiminnan ja kustannusten kannalta ovat vastaavanlaiset kuin muissakin energiatehokkuutta parantavissa ja sähkönkäyttöä pienentävissä muutoksissa.
Samuli Honkapuro
LUT yliopisto
[1] Fraunhofer 2019. Photovoltaics Report 14.11.2019. https://www.ise.fraunhofer.de/content/dam/ise/de/documents/publications/studies/Photovoltaics-Report.pdf
[2] Ram, M., Child, M., Aghahoseeini, A., Bogdanov, D., Lohrmann, A., Breyer, C. A comparative analysis of electricity generation costs from renewable, fossil fuel and nuclear sources in G20 countries for the period 2015-2030. Journal of Cleaner Production, 199 (2018), pp. 687-704
Aalto ja LUT-yliopistot toteuttivat 06-9/2019 verkkoyhtiöille mittarointi- ja kokeilukyselyn osana FinSolar aurinkosähköä taloyhtiöihin -hanketta. Kyselyyn vastasi yhteensä 36 verkkoyhtiötä. Kyselyn kattavuutta voidaan pitää kansallisesti hyvänä, koska kyselyyn vastasi merkittävä määrä isompia verkkoyhtiöitä Suomen yhteensä 77 verkkoyhtiöstä.
Kyselyllä selvitettiin, millaiset mittarit ovat kunkin verkkoyhtiön alueella parhaillaan käytössä ja milloin ne on suunniteltu vaihdettavaksi uusiin, toisen sukupolven (AMR 2.0) mittareihin. Kyselyyn vastanneista verkkoyhtiöistä 26 yhtiöllä oli käytössä sähkömittarit, jotka eivät netota vaiheiden välillä lainkaan, yhdellä yhtiöllä oli käytössä vaiheiden välillä hetkellisesti netottavat sähkömittarit sekä yhdeksällä verkkoyhtiöillä oli molempia mittaustapoja käytössä.
Kyselyllä kartoitettiin lisäksi verkkoyhtiöiden halukkuutta osallistua kokeiluihin, joissa testataan pientuottajien tasejakson (tunti) sisäistä netotusta ja/tai kiinteistöverkon sisäisille pientuottajayhteisöille tarjottavaa hyvityslaskentapalvelua. Vastanneista yhtiöistä netotuskokeiluihin halusi osallistua yhteensä 12 yhtiötä.
Mittarointikysely verkkoyhtiöille toteutettiin, jotta viranomaiset ja muut alan toimijat saisivat paremman käsityksen Suomen vaihtelevasta sähkömittarikannasta. Suomessa on nykyisin tuhansia aurinkosähkön pientuottajia ja määrä kasvaa alati. Mittarointitieto on hyödyllistä aurinkosähkön pientuotantoa harkitseville kuluttajille ja yhteisöille, koska mittaustapa vaikuttaa pientuotannon taloudelliseen kannattavuuteen. Netottavat sähkömittarit toimivat pientuottajien eduksi siten, että kolmen vaiheen sähkön kulutus- ja tuotantoluvut netotetaan eli lasketaan keskenään yhteen lähes reaaliaikaisesti. Vaiheet keskenään netottavan mittarin omaava pientuottaja saa täsmälleen samanlaisesta aurinkosähköjärjestelmästä arviolta noin kolmanneksen enemmän säästöä kuin vaiheet erikseen mittaavan mittarin haltija. Mittauserot voidaan ratkaista mittaustietojen nettolaskennalla tai yhtenäistämällä suomalaisten pientuottajien sähkömittarit vaiheet netottaviksi mittareiksi. Jos mittausjakson sisäinen nettolaskenta toteutetaan mittaustieto- tai laskutusjärjestelmissä, niin sähkömittareita ei tarvitse vaihtaa.
Kokeilukysely toteutettiin verkkoyhtiöille tavoitteena käynnistää kokeilu, jossa halukkaat verkkoyhtiöt voivat tarjota asiakkailleen tasejakson (tunti) sisäistä netotusta ja/tai hyvityslaskentamallia ennenkuin lainsäädäntö muuttuu ne salliviksi. Hyvityslaskentamallilla voidaan ratkaista haaste, jossa taloyhtiöissä sähkön mittausjärjestelyt estävät aurinkosähkön pientuotannon oman käytön. Ongelmana on nykyisin, että jos aurinkosähkövoimala kytketään taloyhtiön kiinteistösähkömittariin, niin kiinteistöverkossa asukkaille kulkevaa aurinkosähköä kohdellaan nykyisen lainsäädännön mukaisesti sähköverojen ja siirtomaksujen osalta samoin kuin aurinkosähkö kulkisi jakeluverkkoyhtiön sähköverkon kautta sähkömarkkinoille myytäväksi. Menettely on tämä, vaikka aurinkosähkö kulkeutuisi asukkaiden kulutukseen taloyhtiön kiinteistöverkon sisällä käymättä jakeluverkkoyhtiön sähköverkossa.
Lataa Mittaus- ja kokeilukyselyn tuloksista julkinen yhteenveto tästä (pdf-tiedosto ladattavissa slideshare-palvelusta).
Laajempi yhteenveto kyselyn tuloksista on toimitettu Työ- ja elinkeinoministeriölle, Energiavirastolle, Energiateollisuudelle ja FinSolar-hankkeen ohjausryhmälle lokakuussa 2019.
Lisätietoja:
FinSolar-projektijohtaja ja tutkija Karoliina Auvinen, Aalto-yliopisto, puh. 050 3305418, karoliina.auvinen@aalto.fi
Julkaistu 20.11.2019
Tervetuloa kuulemaan aurinkosähkön energiayhteisökokeiluista! Miten lainsäädäntö on muuttumassa ja mahdollistamassa energiayhteisöt? Miten taloyhtiöissä voi jo valmistautua yhteisaurinkovoimalan hankintaan?
Paikka: Valve, auditorio Tirra, Ludviginkatu 6, 00130 Helsinki
Aika: Tiistaina 10.12.2019 klo 10:00 – 12:00, kahvia ja teetä tarjolla klo 9:40 alkaen!
10:00 Hiilineutraali Helsinki: aurinkopaneelit tarvitaan joka kolmanteen rakennukseen 15 vuodessa
Helsingin päästövähennysohjelman johtaja Kaisa-Reeta Koskinen
10:10 Energiayhteisöt tulossa Suomen lainsäädäntöön vuonna 2020 – mitä tämä tarkoittaa taloyhtiöille?
Ylitarkastaja Tatu Pahkala, Työ- ja elinkeinoministeriö
10:20 Toimenpidesuosituksia energiayhteisöjen edistämiseksi Suomessa
Professori Samuli Honkapuro, LUT-yliopisto
10:35 Aurinkosähkön hyvityslaskentakokeilu Helsingissä
Mittauspäällikkö Mika Nousiainen, Helen Sähköverkko Oy
10:50 Esimerkki: Pikku-Huopalahdessa on kokeiltu aurinkosähkön hyvityslaskentaa – kokemuksia hankinnasta ja pientuotannosta taloyhtiössä
Hallituksen puheenjohtaja Sinikka Herajärvi, As.Oy Haapalahdenkatu 11
11:00 Aurinkosähkön hyvityslaskentakokeilu Oulussa – rivitaloyhtiö Kastellinhelmen kokemuksia ja miten kehitys jatkuu?
Teknisen neuvonnan esimies Mikko Kylli, Oulun Energia Siirto ja Jakelu Oy
11:15 Aurinkosähköpilotit Carunan alueella
Asiakkuuspäällikkö Sebastian Ahlnäs, Caruna Oy
11:30 Miten taloyhtiöissä voi valmistautua aurinkosähkön hankintaan?
FinSolar -projektin johtaja Karoliina Auvinen, Aalto-yliopisto
11:45 Energiayhteisöt tulevaisuuden energiaekosysteemissä
Professori Pertti Järventausta, Tampereen yliopisto
12:00 Ohjelma päättyy
Seminaarin puheenjohtajana toimii Aalto-yliopiston professori Jouni Juntunen.
Aalto-yliopisto järjestää tilaisuuden osana FinSolar, Co2mmunity sekä Smart Energy Transition -hankkeita www.finsolar.net | http://co2mmunity.eu/ | www.smartenergytransition.fi
Lisätietoja: Karoliina Auvinen, Aalto-yliopisto, puh. 050 3305418, karoliina.auvinen@aalto.fi tai Vera Järvenreuna, vera.jarvenreuna@aalto.fi
Taloyhtiöiden asukkaiden pientuotannon tiellä on ollut useita lainsäädännöllisiä haasteita ja epäselvyyksiä. Niitä on pyritty ratkomaan aktiivisesti FinSolar-hankkeessa. Epäselvää on esimerkiksi ollut:
”Miten aurinkosähkön jakelu asukkaille vaikuttaa asunto-osakeyhtiön arvonlisäverokohteluun?”
FinSolar selvitetti asiaa laatimalla Keskusverolautakunnalle (KVL) ALV-ennakkoratkaisupyynnön eri sähköautojen lataus- ja aurinkosähkön tuotantomalleista As Oy Tiedonkaarenportin nimissä.
KVL:n ennakkoratkaisu oli taloyhtiöiden kannalta onneksi hyvin positiivinen! Sähköautojen lataus – mukaan lukien palvelut, joissa taloyhtiö toimii lataussähkön välittäjänä latauspalvelun tarjoajan kautta – todettiin taloyhtiön osalta ALV-vapaaksi toiminnaksi. Sama myönteinen linjaus koski aurinkosähkön hyödyntämistä asukkaiden ja kiinteistön omassa käytössä taloyhtiön kiinteistöverkon sisällä.
Ainoastaan aurinkosähkön ylijäämän myynti rahaa vastaan määriteltiin ennakkoratkaisussa taloyhtiölle arvonlisäverolliseksi liiketoiminnaksi. Tältä osin Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti keskusverolautakunnan päätöksestä. Ylijäämän ALV-kohtelu etenee näin korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätettäväksi. Valituksessa esitetyt perusteet siitä, että ylijäämän myynti ei täytä liiketoiminnan tunnusmerkkejä taloyhtiössä, ovat varsin vakuuttavia. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan KHO:n päätöstä ja tiedotamme heti, kun päätös julkaistaan. Valituksen käsittely kestänee KHO:ssa useamman kuukauden.
Päivitys 30.3.2021: KHO:n päätös ”Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hyväksytään. Keskusverolautakunnan päätös kumotaan valituksenalaisilta osin ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että asunto-osakeyhtiön ylijäämäsähkön myynti ei ole ennakkoratkaisuhakemuksessa selostetuissa olosuhteissa arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua liiketoiminnan muodossa tapahtuvaa tavaran myyntiä. Asunto-osakeyhtiön ei näin ollen ole suoritettava ylijäämäsähkön myynnistä arvonlisäveroa.”
Tässä tilanteessa kysytään usein:
“Kaatuuko taloyhtiöissä aurinkosähkön hyödyntäminen siihen, jos KHO ei muuta Keskusverolautakunnan päätöstä?”
Vastaus on, että ei kaada. Aurinkosähkön pientuotannon kannattavuuden näkökulmasta Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu on jo nykyisessä muodossaan tyydyttävä. Vain omaan käyttöön tuotettu aurinkosähkö on taloudellisesti järkevää. Järkevästi mitoitetusta taloyhtiön aurinkosähköjärjestelmästä ei juuri synny ylijäämää. Pientuottajat ovat saaneet ylijäämästä sähköyhtiöltä tyypillisesti hyvin vähäistä korvausta. Itse käytettynä aurinkosähkön arvo on noin 10-16 snt/kWh, kun sen myynnistä saa tyypillisesti 2-6 snt/kWh. Näin ylijäämän myynti ei ole pientuottajille kovin kannattavaa toimintaa.
Mikäli nykyinen KVL:n ennakkoratkaisu jää voimaan, aurinkovoimalan koko kannattaa mitoittaa mahdollisimman sopivaksi suhteessa taloyhtiön omaan sähkön kulutukseen. Ennakkoratkaisun mukaan taloyhtiö voi välttyä ALV-rekisteristä lahjoittamalla aurinkosähkön ylijäämän vastikkeetta sähköyhtiölle tai sen kautta hyväntekeväisyyteen. Mikäli taloyhtiö ei ole valmiiksi ALV-rekisterissä esimerkiksi vuokrattavan huoneiston takia ja ylijäämää syntyy vähän, niin voi olla kannattavampaa antaa se pois vastikkeetta kuin ryhtyä ALV-byrokratiaan muutaman kymmenen euron tulon takia vuodessa.
Vaikka KHO vapauttaisi ylijäämän myynnin ALV:sta, aurinkosähkön käyttö kannattaa silti maksimoida taloyhtiön sisällä niin, että ylijäämän määrä jää mahdollisimman vähäiseksi. Aurinkosähköllä voi esimerkiksi lämmittää taloyhtiön lämminvesivaraajaa (jos vain sellainen löytyy) tai maalämpötaloyhtiöissä lämpökaivoja. Sähköautojen lisääntymisen ja akkujen halpenemisen myötä on myös näköpiirissä, että aurinkosähkön ylijäämää voi varastoida akkuihin.
ALV:n osalta tärkein asia on siis selvinnyt: taloudellisesti järkevin tapa hyödyntää aurinkosähköä taloyhtiön sisällä on ALV-velvollisuudesta vapaata toimintaa. Siltä osin ratkaisusta ei ole valitettu ja KVL:n päätös jää voimaan. Näin ollen taloyhtiöiden ei tarvitse enää pelätä ALV-byrokratiaa aurinkosähkön hyvityslaskentamallin, PPA-sopimuksen tai muun kiinteistöverkon sisäisen käytön osalta. Hienoa!
Näköpiirissä on, että aurinkosähkön mittaushaasteet alkavat myös ratkeamaan lähitulevaisuudessa. Aalto-yliopiston aurinkosähkökyselyyn (2018) vastanneista taloyhtiöiden osakkeenomistajista lähes puolet olivat erittäin kiinnostuneita hankkimaan aurinkosähköä. On aika muuttaa tuo kiinnostus konkreettisiksi investoinneiksi.
Lisätietoja:
FinSolar -projektijohtaja Karoliina Auvinen, Aalto-yliopisto, karoliina.auvinen@aalto.fi, puh. 050 4624727
Julkaistu 26.8.2019, päivitetty 27.8.2019
Sähköajoneuvot lisääntyvät taloyhtiöiden asukkaiden keskuudessa. Moneen taloyhtiöön on jo asennettu sähköautojen latauspisteet. Lukuisissa taloyhtiössä asia on työn alla tai harkinnassa.
Latauspisteiden asennus- ja palvelumalleja on monia. Moni yritys, kuten esimerkiksi Fortum , Parkkisähkö, PlugIt sekä Virta tarjoavat taloyhtiöiden asukkaille latauspalveluja kiinteällä kuukausihinnalla. Jos lataussähkö tulee sähköautoon sähköteknisistä syistä taloyhtiön sähkömittarin ja sähkösopimuksen kautta, niin palvelu kattaa lataussähkön mittaamisen ja sähkökulujen hyvittämisen taloyhtiölle osakkaan puolesta. Tämä on helppoa ja reilua sähköauton omistajan ja naapurien näkökulmasta. Näin lataaja maksaa itse sähköautonsa kulut.
Tällaisiin palveluihin liittyen monen isännöitsijän ja taloyhtiön hallituksen edustajan mieltä on askarruttanut kysymys:
“Jos taloyhtiö joutuu välittämään sähköä oman sähkömittarinsa kautta osakkaan sähköautoon ja saa tästä korvausta osakkaan palveluntarjoajalta, seuraako tästä asunto-osakeyhtiölle ALV-byrokratiaa?”
FinSolar-hankkeemme selvitti, miten asunto-osakeyhtiöiden arvonlisäverovelvollisuus määräytyy erilaisten aurinkosähkön tuotantomallien ja sähköajoneuvojen latausmallien tapauksessa laatimalla keskusverolautakunnalle ALV-ennakkoratkaisupyynnön As Oy Tiedonkaarenportin nimissä.
Päätös oli sähköautoilun kannalta hyvä: latauspalvelu ei aiheuta taloyhtiöille arvonlisäverovelvollisuutta. Tämä on hyvä uutinen!
Toivottavasti ennakkoratkaisu edistää sähköautojen yleistymistä taloyhtiöissä. Polttomoottoriautoon verrattuna sähköauto on hyvä valinta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja pakoputkipäästöjen vähentämiseksi.
Aurinkosähkön ylijäämän osalta Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti Keskusverolautakunnan päätöksestä ja se etenee korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Sähköauton latausmallien osalta ratkaisusta ei valitettu, joten niiltä osin päätös jää voimaan. Voit lukea sähköauton latausmalleja käsittelevät tekstit tarkemmin KVL:n päätöksestä jutun alta.
Linkit:
Kirjoittaja:
Karoliina Auvinen
FinSolar-projektin johtaja, Aalto-yliopisto
karoliina.auvinen@aalto.fi, 050 462 4727
Julkaistu 20.8.2019, päivitetty 26.8.2019
–
Ennakkoratkaisupyyntö arvonlisäverokohtelusta aurinkosähköön ja sähköautojen lataukseen liittyen. As Oy As Oy Tiedonkaarenportti pyytää ennakkoratkaisua aurinkosähkön omaan käyttöön ja ylijäämään sekä sähköautojen latauspalvelujen käyttöönottoon liittyen.
Nykytilanteessa asunto-osakeyhtiö ostaa sähköyhtiöltä sähkön, jota käytetään kiinteistön sähköntarpeeseen. Jokaisella asukkaalla on oma sähkösopimus valitsemansa sähköyhtiön kanssa, jolla katetaan huoneistojen sähköntarve. Huoneistojen sähkönkulutus mitataan erikseen.
Asunto-osakeyhtiön asukkaista osa harkitsee ladattavan sähköajoneuvon hankkimista. Kiinteistön sähköjärjestelmä ja sähkömittarit ovat asennettu siten, että latauspisteet olisi kustannustehokkainta liittää asunto-osakeyhtiön kiinteistösähkömittariin (ks. kuvan 3. kytkentävaihtoehto 2), koska mittarissa on autojen lämmitystolppien johdosta isommat sulakkeet ja valmiit johdotukset parkkipaikoille. Muut kytkentävaihtoehdot tulisivat yhtiölle ja sen asukkaille paljon kalliimmaksi.
Asunto-osakeyhtiön sähkömittarikytkennän tapauksessa latauspisteiden tarvitsema sähkö on välttämätöntä välittää osakkaille siten, että sähkön ostokulut tulevat yhtiön sähkösopimukseen ja sähkölaskulle.
Asunto-osakeyhtiön osakkaiden tavoitteena ja periaatteena on toteuttaa sähköautojen lataus mahdollisimman vaivattomasti sekä kustannusvastaavasti. Asunto-osakeyhtiön osakkaille on tärkeää, että sähköajoneuvojen omistajat maksavat itse ajoneuvon latauksesta aiheutuvat kulut.
Yksi osakkaistamme harkitsee kuukausiveloituksella toimivan sähköauton latauspalvelun hankkimista. Siihen on tarjolla kaksi mallia. Kuukausittainen tasaveloitus kattaa sähköajoneuvon latauslaitteet, lataussähkön, sähkön mittauksen ja laskutuspalvelun. Toisessa vaihtoehdossa latauspalvelu ei kata lataussähkön kustannuksia, vaan latauspalvelusta perittävän kuukausihinnan lisäksi palveluntarjoaja mittaroi asukkaan käyttämän sähkön ja hyvittää sen taloyhtiölle taloyhtiön määrittämään hintaan.
Osana palvelupakettia palveluntarjoaja hyvittää asukkaan puolesta ajoneuvon sähkönkäytöstä aiheutuneet kulut, eli palveluntarjoaja maksaa asunto-osakeyhtiön tilille kuukausittain asiakkaansa sähköajoneuvon latauksesta aiheutuneet sähkökulut. Tällä tavoin asunto-osakeyhtiölle ei aiheudu osakkaan sähköauton latauksesta kuluja eikä myöskään voittoa eli taloyhtiölle järjestely on vaivaton ja kustannusneutraali. Mikäli asunto-osakeyhtiön pitää itse periä osakkaalta sähkökulut, aiheutuu tästä ylimääräistä työtä isännöitsijälle.
Kolmas vaihtoehto olisi hyödyntää jakeluverkkoyhtiön hyvityslaskentapalvelua siten, että jakeluverkkoyhtiö hoitaa sähköajoneuvon latauspisteen alamittauksen. Tällöin hyvityslaskentaohjelmistolla voidaan vähentää laskennallisesti sähköajoneuvon lataussähkö asunto-osakeyhtiön kuluttamasta sähköstä ja siirtää tämä sähkönkulutus sähköajoneuvon omistajan sähkölaskulle alamittauksen avulla.
Kysymys 3: Onko asunto-osakeyhtiö arvonlisäverovelvollinen välittäessään sähköä asunto-osakeyhtiön kiinteistöverkon sisällä ja kiinteistön sähkömittarin kautta osakkaan sähköajoneuvon latauspisteeseen, jos
a) osakas maksaa sopimuksensa mukaisesti palveluntarjoajalle latauspistepalvelusta ja sähköstä yhden kuukausittaisen kiinteän maksun, jolloin latauspistepalvelun tarjoava yritys tilittää mittaustietojen perusteella asunto-osakeyhtiölle lataussähkön kulut osakkaan puolesta?
Sopimukset ja laskutus: Sähköauton latauspalvelusopimus laaditaan osakkaan ja latauspistepalvelua tarjoavan yrityksen välille. Asunto-osakeyhtiö ilmoittaa osakkaalle sähkönsä hinnan, tilinumeron ja hyväksyy, että hyvitys tulee palveluntarjoajalta osakkaan sijaan osana osakkaan palvelusopimusta. Palveluntarjoaja laskuttaa osakasta palvelupaketista kuukausittain kiinteällä hinnalla. Palveluntarjoaja palauttaa osakkaan puolesta sähköauton latauksesta aiheutuneet sähkökulut asunto-osakeyhtiölle. Asunto-osakeyhtiö siis maksaa omassa sähkölaskussaan ensin osakkaan sähköauton latauskulut, ja saa tämän osuuden palautuksena myöhemmin osakkaan palveluntarjoajalta.
b) Osakas maksaa sopimuksensa mukaisesti palveluntarjoajalle latauspistepalvelusta kiinteän maksun ja sähköstä kulutuksen mukaisesti vaihtelevan maksun, jolloin latauspistepalvelun tarjoava yritys tilittää mittaustietojen perusteella asunto-osakeyhtiölle lataussähkön kulut osakkaan puolesta?
Sopimukset ja laskutus: Sähköauton latauspalvelusopimus laaditaan osakkaan ja latauspistepalvelua tarjoavan yrityksen välille. Asunto-osakeyhtiö ilmoittaa osakkaalle sähkönsä hinnan, tilinumeron ja hyväksyy, että hyvitys tulee palveluntarjoajalta osakkaan sijaan osana osakkaan palvelusopimusta. Palveluntarjoaja laskuttaa osakasta palvelusta kuukausittain koostuen kolmesta osasta: latauspalvelun perusosasta, palveluntarjoajan mittaroiman sähkön asunto-osakeyhtiön määrittämällä hinnalla ja kilowattipohjaisesta laskutuspalvelulisästä. Palveluntarjoaja palauttaa osakkaan puolesta sähköauton latauksesta aiheutuneet sähkökulut asunto-osakeyhtiölle. Asunto-osakeyhtiö siis maksaa omassa sähkölaskussaan ensin osakkaan sähköauton latauskulut, ja saa tämän osuuden palautuksena myöhemmin osakkaan palveluntarjoajalta.
c) Osakas maksaa asunto-osakeyhtiölle sähkö- ja mahdolliset muut latauksesta aiheutuneet kaapelointi- ja remonttikulut itse takaisin asunto-osakeyhtiölle ns. sähköajoneuvon latausvastikkeena?
Laskutus: Asunto-osakeyhtiö arvioi asukkaan sähköauton latauksesta syntyvät kustannukset taloyhtiölle ja ilmoittaa osakkaalle kk-vastikkeen, jolla kyseiset kustannukset katetaan.
d) Asunto-osakeyhtiön kiinteistömittarin sähkösopimus siirretään sähköauton latauspalvelun tarjoajalle. Palveluntarjoaja maksaa kiinteistönmittarin sähkölaskut sekä laskuttaa sen jälkeen asunto-osakeyhtiötä sekä sähköautoa lataajia heidän omien kulutustensa perusteella.
Sopimukset ja laskutus: Palveluntarjoaja solmii sähkösopimuksen taloyhtiön kiinteistömittarin käyttöpaikan osalta. Palveluntarjoaja laatii palvelusopimukset asunto-osakeyhtiön ja kunkin sähköauton lataajan kanssa. Sähkönmyyntiyhtiö laskuttaa palveluntarjoajaa. Palveluntarjoaja laskuttaa puolestaan asunto-osakeyhtiötä ja sähköautoa lataajia.
e) Jakeluverkkoyhtiön alamittarilla mitataan sähköauton latauspisteen kulutus. Jakeluverkkoyhtiö jyvittää sähköajoneuvon sähkönkulutuksen hyvityslaskennalla suoraan osakkaan sähkölaskulle, jolloin taloyhtiön ja asukkaiden laskuilla näkyy suoraan omat sähkökulut?
Sopimukset ja laskutus: Asunto-osakeyhtiön ja jakeluverkkoyhtiön välillä on verkkopalvelu- ja hyvityslaskentasopimus. Jakeluverkkoyhtiö laskuttaa asunto-osakeyhtiötä siirto- ja mittauspalvelusta. Mittauspalvelu jyvittää kunkin osakkaan sähköauton kulutustiedot alamittauksen perusteella osaksi osakkaan olemassa olevaa sähkösopimusta, joten osakkaat maksavat osana omaa sähkösopimusta oman asunnon sekä sähköauton latauksen kuluttaman sähkön. Mittauspalvelu vähentää sähköautojen latauksen mittaustiedot asunto-osakeyhtiölle kiinteistömittarin summamittauksesta, jolloin asunto-osakeyhtiö maksaa omassa sähkölaskussaan vain kiinteistön sähkönkulutuksesta.
3) Hakijan ei ole suoritettava arvonlisäveroa hakemuksessa tarkoitetusta lataussähkön myynnistä osakkaille (3 a – 3 e).
As Oy Tiedonkaarenportti luovuttaa sähköä osakkaan sähköajoneuvon latauspisteeseen. Sähkön luovuttaminen voidaan toteuttaa eri tavoin. Hakija voi myydä sähkön suoraan osakkailleen tai palveluntarjoajan välityksellä. Hakija voi myös siirtää sähkösopimuksensa palveluntarjoajalle, joka tällöin veloittaa hakijaa ja osakasta. Vaihtoehtoisesti verkkoyhtiö voi mitata sähkön kulutuksen ja jyvittää kulutuksen osakkaan sähkölaskulle. Hakemuksen kohdissa 3 a) ja 3 b) kuvatuissa tilanteissa hakija maksaa omassa sähkölaskussaan ensin osakkaan latauskulut ja saa myöhemmin korvauksen osakkaan palveluntarjoajalta. Latauspalvelusopimus laaditaan osakkaan ja palveluntarjoajan välillä ja hakija hyväksyy sen, että se saa maksun osakkaalle luovutetusta sähköstä palveluntarjoajan kautta.
Hakemuksessa selostetuissa olosuhteissa hakijan on katsottava myyvän lataussähkön osakkaalle palveluntarjoajan toimiessa maksun välittäjänä osakkaan puolesta.
Hakijan luovuttaessa lataussähköä osakkailleen hakemuksen 3 a – 3 c) kohdassa tarkoitetuilla tavoilla vastiketta vastaan kyseessä on kiinteistön verottoman käyttöoikeuden luovutuksen yhteydessä tapahtuva sähkön luovutus osakkaille, joista ei ole arvonlisäverolain 27 §:n 2 momentin mukaan suoritettava arvonlisäveroa. Merkitystä ei ole sillä, että hakija veloittaa lataussähköstä osakkaalta erillisen vastikkeen tai että se saa siitä muun hyvityksen osakkaan puolesta toimivalta palveluntarjoajalta.
Hakemuksen kohdissa 3 d) ja 3 e) ei ole kyse hakijan vaan palveluntarjoajan tai sähkönmyyntiyhtiön myynnistä, jolloin hakijan ei ole suoritettava arvonlisäveroa lataussähkön myynnistä osakkaille.
Lue koko ennakkoratkaisu tästä (linkki slideshareen, josta dokumentin voi ladata pdf:nä)
Suomessa on jo tuhansia aurinkosähkön pientuottajia. Aurinkosähkön hyödyntämistä omakotitaloissa ja muissa kiinteistöissä varjostaa nyt verkkoyhtiöiden vaihtelevat mittaustavat. Aurinkosähkön taloudellinen kannattavuus vaihtelee Suomessa alueittain – kuluttajien yleensä asiasta tietämättä. Mittaustiedot voitaisiin yhtenäistää tietojärjestelmissä, mutta näin ei tehdä. Ongelma voidaan korjata lainsäädäntöä päivittämällä.
Suomalaisten sähkönsiirtoyhtiöiden älykkäät sähkömittarit eivät ole kaikki samanlaisia, vaan mittaustapa vaihtelee todellisuudessa verkkoyhtiöstä toiseen.
Vaihtelevat mittaustavat saattavat suomalaiset pientuottajat keskenään taloudellisesti eriarvoiseen asemaan: esimerkiksi espoolainen pientuottaja saa täsmälleen samanlaisesta aurinkosähköjärjestelmästä kolmanneksen enemmän säästöä kuin lappeenrantalainen tai helsinkiläinen pientuottaja. Ongelmaa vahvistaa, etteivät kuluttajat eikä aurinkosähköjärjestelmien toimittajat edes tiedä millainen mittaustapa on käytössä missäkin päin Suomea.
Tuntidatan pohjalta usein ajatellaan, että jakeluverkon ja kodin välinen sähkö kulkee vain yhtä johtoa tai kaapelia pitkin. Todellisuudessa sähkö kuitenkin liikkuu kolmea erillistä johtoa tai vaihejohdinta pitkin. Sähkömittarit mittaavat sähköä vaiheittain, vaikka mittaustiedot esitetäänkin kuluttajille yhtenä tuntisarjana.
Jotkut verkkoyhtiöiden sähkömittareista (esim. Caruna) toimivat pientuottajien eduksi siten, että kolmen vaiheen sähkön kulutus- ja tuotantoluvut netotetaan eli lasketaan keskenään yhteen lähes reaaliaikaisesti. Suurin osa verkkoyhtiöiden mittareista Suomessa kuitenkin mittaa kolmea vaihetta erikseen. Vaihtelevat mittaustavat johtavat erilaisiin lopputulemiin kuluttajien sähkölaskuissa.
Kun eri mittaustapojen pohjalta muodostetaan tuntidataa, tulos on erilainen. Yksinkertaistettu esimerkki:
Tunnin aikana aurinkosähkön tuotanto yhteensä 3 kWh jakautuu omakotitalon kolmelle vaiheelle tasaisesti 1, 1 ja 1 kWh, mutta laitteiden kulutus vaihtelee seuraavasti:
Vertaa tunnin mittaustuloksia eri mittareilla:
Katso myös LUT:n tutkijaopettaja Antti Kososen laskelmat mittauserojen vaikutuksesta aurinkosähkön kannattavuuteen seurantakohteessa (pdf)
Mittauserot tuntuvat pientuottajien kukkarossa: täysin samanlaisesta aurinkosähköjärjestelmästä lappeenrantalainen omakotitalo myy tappiolla aurinkosähköä noin 500 kilowattituntia vuodessa 15 eurolla (myyntihinta noin 3 snt/kWh), kun espoolainen saa aurinkosähkön omaan käyttöönsä ja säästää sähkölaskussaan noin 60 euroa (säästön arvo noin 12 snt/kWh). Näin kymmenessä vuodessa espoolainen hyötyy aurinkopaneeleistaan 450 euroa enemmän kuin lappeenrantalainen pientuottaja.
Sähkömarkkinalain 24 § mukaan verkkopalvelujen määräytymisperusteiden tulisi olla tasapuolisia kaikille verkon käyttäjille. Toteutuuko tämä pientuottajien kohdalla Suomessa?
Mittauserot voitaisiin korjata mittaustietojärjestelmissä netotuksella siten, että pientuottajien tuotanto- ja kulutustiedot lasketaan mittausjakson osalta aina yhteen. Mittausjakso on nykyisin tunti ja jatkossa vartti.
Jotta sähköverkkoyhtiöt voisivat tehdä mittaustietojen yhtenäistämisen laskennallisesti kunkin mittausjakson sisällä, tarvitaan lainsäädäntöön muutoksia. Netotuksella säästytään myös varsinaisten sähkömittareiden vaihtamiselta.
Kirjoittaja:
FinSolar-projektijohtaja ja tutkija Karoliina Auvinen, Aalto-yliopisto karoliina.auvinen@aalto.fi
Julkaistu 20.2.2019 ja päivitetty 26.11.2019
