Aihearkisto: Toimenpidesuositukset

Aurinkoenergia, Taloyhtio, Toimenpidesuositukset

FinSolar taloyhtiökokeilun tulos: aurinkosähkön hyvityslaskentamalli toimii ja sen salliva lakimuuutos on tulossa

FinSolar aurinkosähköä taloyhtiöihin -hankkeessa 2017-2019 kokeiltiin aurinkosähkön hyvityslaskentamallia onnistuneesti taloyhtiöissä Helsingissä ja Oulussa. Helen Sähköverkko Oy sekä Oulun Energia Siirto ja Jakelu Oy toteuttivat hyvityslaskennan taloyhtiön asukkaille IT-ohjelmistolla mittaustietojen ja omistusosuuksien perusteella tasejaksoittain.

Kokeilu osoitti, että digitaalisilla palveluilla voidaan edistää puhtaiden energiaratkaisujen taloudellista ja helppoa käyttöönottoa asunto-osakeyhtiöiden ja muiden energiayhteisöjen keskuudessa.

Kokeilu toteutettiin Energiaviraston ja TEM:n poikkeusluvalla, koska hyvityslaskennan esteenä on ollut lainsäädäntö, jonka mukaan taloyhtiön kiinteistöverkossa asukkaille jakeluverkkoyhtiöiden mittareiden kautta kulkevaa aurinkosähköä on kohdeltu sähköverojen ja siirtomaksujen osalta samoin kuin aurinkosähkö kulkisi sähkömarkkinoille myytäväksi, vaikka aurinkosähkö kulkeutuu asukkaiden kulutukseen taloyhtiön kiinteistöverkon sisällä käymättä jakeluverkkoyhtiön sähköverkossa.

FinSolar-hankkeen tavoitteena oli synnyttää kansallisesti monistettava ja taloudellisesti kannattava malli taloyhtiöiden asukkaiden aurinkosähkön tuotantoon. Hankkeen tavoitteen saavuttaminen on vihdoin näköpiirissä: EU:n energiayhteisöjä koskevan lainsäädännön myötä hyvityslaskentamalli muuttuu Suomessa lailliseksi vuoden 2020 loppuun mennessä!

Vuosien työskentely taloyhtiöiden pientuotannon esteiden parissa opetti, että kyseessä on viheliäinen ongelma, jonka ratkaiseminen edellyttää systeemistä muutosta. Muutoksen aikaansaaminen edellyttää monilta toimijoilta pitkäjänteisyyttä sekä toisiinsa linkittyvää panostusta ja kehitystyötä. Esimerkiksi lainsäädännössä energiayhteisöjen IT-palvelut linkittyvät moniin direktiiveihin, kansallisiin lakeihin ja asetuksiin. Paholainen piileskelee monissa yksityiskohdissa. Ja ennen kuin aurinkosähkön kasvu taloyhtiöissä voi todella alkaa, muutoksia tarvitaan myös yritysten palvelumalleihin sekä taloyhtiöiden tukiorganisaatioiden materiaaleihin ja toimintatapoihin.

FinSolar-hankkeessa toteutettu kysely asunto-osakeyhtiön osakkeenomistajille osoitti, että aurinkosähkön kysyntä on olemassa, mutta kohderyhmän tarpeisiin vastaava tarjonta puuttuu. Suomi voi takuulla hyötyä energiamurroksesta olemalla aktiivisesti mukana markkinakehityksessä, jossa kuluttajille mahdollistetaan helposti ja käyttäjälähtöisesti kulutusjousto ja puhtaiden energiateknologioiden hyödyntäminen digitaalisilla palveluilla. 

FinSolar-hankkeen loppuraportti ”Aurinkosähköä taloyhtiöiden asukkaille – Mittaushaasteista kohti digitaalisia energiayhteisöpalveluja” on nyt luettavissa Aalto-yliopiston julkaisusarjassa. Raporttiin on koottu yhteen hankkeen aineisto taloyhtiön asukkaiden aurinkosähkön tuotantomalleista, haasteista, selvityksistä, kokeiluista, ratkaisuehdotuksista ja toimenpidesuosituksista vuosilta 2017-2019. Moni asia kehittyy hyvin nopeasti, joten luonnollisesti sisältö ei kaikilta osin vastaa enää tilannetta julkaisuajankohtana 3/2020.  Toivottavasti raportista on hyötyä alan kehittäjille ja toimijoille, jotka jatkavat työtä aurinkosähkön ja muiden puhtaiden energiaratkaisujen käyttöönoton edistämiseksi taloyhtiöissä ja muissa energiayhteisöissä.  

Kiitän lämpimästi FinSolar-hankkeen rohkeita pilottitaloyhtiöitä, yhteistyökumppaneita, rahoittajia ja ohjausryhmän jäseniä erittäin antoisasta yhteistyöstä! Ja kuten sanottu – yhteistyö muutoksen edistämiseksi jatkukoon!

Lisätty 5.1.2021: Kirjoituksessa mainittu lakimuutos astui voimaan 1.1.2021. Lisätietoja muutoksesta löydät täältä.

Kirjoittaja:

Karoliina Auvinen
FinSolar aurinkosähköä taloyhtiöihin -hankkeen 2017-2019 vetäjä, joka työskentelee nykyisin hiilineutraalien ratkaisujen erityisasiantuntijana SYKE:ssä, yhteystiedot karoliina.auvinen@ymparisto.fi ja puh. +358295252140

Julkaistu: 3.3.2020, päivitetty 5.3.2020

Lue myös:
Teknikka ja Talous 20.1.2020:  Aurinkoenergiayhteisöt tulossa taloyhtiöihin – oletko mukana? Näillä vinkeillä onnistut 

Aurinkoenergia, Caset, Toimenpidesuositukset

Mittauksessa ongelma – aurinkosähkö ei usein päädykään pientuottajan hyödyksi

Suomessa on jo tuhansia aurinkosähkön pientuottajia. Aurinkosähkön hyödyntämistä omakotitaloissa ja muissa kiinteistöissä varjostaa nyt verkkoyhtiöiden vaihtelevat mittaustavat. Aurinkosähkön taloudellinen kannattavuus vaihtelee Suomessa alueittain – kuluttajien yleensä asiasta tietämättä. Mittaustiedot voitaisiin yhtenäistää tietojärjestelmissä, mutta näin ei tehdä. Ongelma voidaan korjata lainsäädäntöä päivittämällä.

Suomalaisten sähkönsiirtoyhtiöiden älykkäät sähkömittarit eivät ole kaikki samanlaisia, vaan mittaustapa vaihtelee todellisuudessa verkkoyhtiöstä toiseen.

Vaihtelevat mittaustavat saattavat suomalaiset pientuottajat keskenään taloudellisesti eriarvoiseen asemaan: esimerkiksi espoolainen pientuottaja saa täsmälleen samanlaisesta aurinkosähköjärjestelmästä kolmanneksen enemmän säästöä kuin lappeenrantalainen tai helsinkiläinen pientuottaja. Ongelmaa vahvistaa, etteivät kuluttajat eikä aurinkosähköjärjestelmien toimittajat edes tiedä millainen mittaustapa on käytössä missäkin päin Suomea.

Taustoitus: Mistä ongelmassa on kyse – mistä erot pientuottajien sähkölaskuissa johtuvat?

Kuluttajien sähkölaskutus perustuu tuntimittaustietoon. Verkkoyhtiön sivuilta voi saada omat tiedot tuntisarjatietoina.
Kuluttajan sähkölaskutus perustuu sähkön tuntimittaustietoihin. Tuntidata ei paljasta, että sähköä kulutetaan ja tuotetaan kolmessa erillisessä johtimessa.

  Tuntidatan pohjalta usein ajatellaan, että jakeluverkon ja kodin välinen sähkö kulkee vain yhtä johtoa tai kaapelia pitkin. Todellisuudessa sähkö kuitenkin liikkuu kolmea erillistä johtoa tai vaihejohdinta pitkin. Sähkömittarit mittaavat sähköä vaiheittain, vaikka mittaustiedot esitetäänkin kuluttajille yhtenä tuntisarjana.

Jotkut verkkoyhtiöiden sähkömittareista (esim. Caruna) toimivat pientuottajien eduksi siten, että kolmen vaiheen sähkön kulutus- ja tuotantoluvut netotetaan eli lasketaan keskenään yhteen lähes reaaliaikaisesti. Suurin osa verkkoyhtiöiden mittareista Suomessa kuitenkin mittaa kolmea vaihetta erikseen. Vaihtelevat mittaustavat johtavat erilaisiin lopputulemiin kuluttajien sähkölaskuissa.

Kun eri mittaustapojen pohjalta muodostetaan tuntidataa, tulos on erilainen. Yksinkertaistettu esimerkki:

Tunnin aikana aurinkosähkön tuotanto yhteensä 3 kWh jakautuu omakotitalon kolmelle vaiheelle tasaisesti 1, 1 ja 1 kWh, mutta laitteiden kulutus vaihtelee seuraavasti:

  • 1. vaihe: Astianpesukone on päällä, jolloin kulutus -2 kWh ja aurinkosähkön tuotanto +1 kWh -> ostetaan sähköä 1 kWh
  • 2. vaihe: Valaistus ei ole päällä, jolloin kulutus 0 kWh -> aurinkosähkön tuotanto verkkoon +1 kWh
  • 3. vaihe: jääkaappi on päällä, jolloin kulutus -1 kWh ja aurinkosähkön tuotanto +1 kWh kattaa kulutuksen -> ei ostoa eikä tuotantoa

Vertaa tunnin mittaustuloksia eri mittareilla:

  • Vaiheet erikseen mittaava mittari: kuluttaja ostaa sähköä 1 kWh ja myy aurinkosähköä verkkoon 1 kWh.
  • Vaiheet netottava mittari: 2. vaiheen aurinkosähkön ylijäämä +1 kWh kattaa 1. vaiheen kulutuksen -1 kWh. Kuluttaja kattaa auringolla oman kulutuksen eikä osta eikä myy sähköä.

Katso myös LUT:n tutkijaopettaja Antti Kososen laskelmat mittauserojen vaikutuksesta aurinkosähkön kannattavuuteen seurantakohteessa (pdf)

Mittauserot tuntuvat pientuottajien kukkarossa: täysin samanlaisesta aurinkosähköjärjestelmästä lappeenrantalainen omakotitalo myy tappiolla aurinkosähköä noin 500 kilowattituntia vuodessa 15 eurolla (myyntihinta noin 3 snt/kWh), kun espoolainen saa aurinkosähkön omaan käyttöönsä ja säästää sähkölaskussaan noin 60 euroa (säästön arvo noin 12 snt/kWh). Näin kymmenessä vuodessa espoolainen hyötyy aurinkopaneeleistaan 450 euroa enemmän kuin lappeenrantalainen pientuottaja.

Sähkömarkkinalain 24 § mukaan verkkopalvelujen määräytymisperusteiden tulisi olla tasapuolisia kaikille verkon käyttäjille. Toteutuuko tämä pientuottajien kohdalla Suomessa?

Mittauserot voitaisiin korjata mittaustietojärjestelmissä netotuksella siten, että pientuottajien tuotanto- ja kulutustiedot lasketaan mittausjakson osalta aina yhteen. Mittausjakso on nykyisin tunti ja jatkossa vartti.

Jotta sähköverkkoyhtiöt voisivat tehdä mittaustietojen yhtenäistämisen laskennallisesti kunkin mittausjakson sisällä, tarvitaan lainsäädäntöön muutoksia. Netotuksella säästytään myös varsinaisten sähkömittareiden vaihtamiselta.

Kirjoittaja:

FinSolar-projektijohtaja ja tutkija Karoliina Auvinen, Aalto-yliopisto karoliina.auvinen@aalto.fi

Julkaistu 20.2.2019 ja päivitetty 26.11.2019

Aurinkoenergia, Toimenpidesuositukset

Politiikkasuositus: Taloyhtiön asukkaiden aurinkosähkön tuotantoa tulisi edistää lainsäädäntömuutoksella

Taloyhtiön asukkaat ovat aurinkosähkön tuotannossa väliinputoajia. He eivät voi nykyisin tuottaa aurinkosähköä omaan käyttöönsä samaan tapaan kuin omakotitalojen asukkaat. Lainsäädäntö edellyttää nykyisin taloyhtiöissä laajaa sähkömittariremonttia, jotta aurinkosähköä voisi hyödyntää taloudellisesti järkevällä tavalla. Lakimuutoksella voitaisiin mahdollistaa taloyhtiön asukkaiden pientuotanto jo käytössä olevilla  älykkäillä sähkömittareilla. Näin voidaan luoda yhdenvertaiset edellytykset taloyhtiöiden ja omakotitalojen asukkaille. Aurinkosähkön jakelu voidaan toteuttaa tasejaksoittain taloyhtiön kiinteistöverkossa palveluna tietokoneohjelmistolla. Tätä toimintamallia parhaillaan kokeillaan taloyhtiöissä Helsingissä ja Oulussa.

Taloyhtiöissä on merkittävä aurinkosähköpotentiaali

Asunto-osakeyhtiöitä on Suomessa lähes 90 000 (1). Asuinkerros- ja rivitaloissa asuu yli 2,6 miljoonaa suomalaista ja rakennuksia on Suomessa lähes 142 000 (2). Jos näistä rakennuksista kolmasosassa olisi keskimäärin 10 kW:n aurinkovoimala, tämän aurinkosähkökapasiteetin määrä olisi yhteensä 473 MW. Aurinkosähköllä voidaan kattaa noin 10% rakennusten kuluttamasta sähköstä vuositasolla. Suomessa aurinkosähkökapasiteetin määrä oli noin 70 MW vuonna 2017 (3). Vertailun vuoksi Ruotsissa aurinkosähköä on yli 230 MW (4) ja Tanskassa yli 900 MW (5).

Aalto-yliopiston kuluttajakyselyn mukaan aurinkosähkön hankinta kiinnostaa asunto-osakeyhtiöiden osakkeenomistajia. Kyselyn 459 vastaajasta yli neljännes vastasi hankkivansa aurinkosähköä erittäin todennäköisesti, jos voimalaosuus maksaa 900 euroa ja sen avulla saa vuosittain 40 euroa säästöä. Aurinkosähkön hankinnan yleisimmiksi hyödyiksi koettiin uusiutuvan energian hyödyntäminen, päästöttömyys ja omavaraisuus. Kyselyn tulokset osoittavat, että taloyhtiön asukkaat ovat hyvin kiinnostuneita aurinkosähköstä, mutta sen hankinnan pitäisi olla vaivatonta ja taloudellista, jotta taloyhtiön päätöksenteossa enemmistön voi saada investoinnin kannalle (6).

Kaavio 1. Aurinkosähkökyselyyn vastanneista lähes puolet oli erittäin kiinnostunut hankkimaan aurinkosähköä.

Taloyhtiöiden osakkaat ovat nyt aurinkosähkön hyödyntämisessä väliinputoajia Suomessa

Taloyhtiön osakkaat eivät voi nykyisin hyödyntää aurinkosähköä teknisesti järkevällä, vaivattomalla ja taloudellisesti kannattavalla tavalla muutoin kuin kiinteistösähkön osalta. Aurinkosähkö on kannattavaa yrityksille, kunnille, maatiloille ja omakotitaloille sillä ehdolla, että ne voivat säästää omaan käyttöön tuotetulla aurinkosähköllä ostosähkön hankintakuluja energian, sähköverojen ja energiaperusteisten (snt/kWh) siirtomaksujen osalta. Tämä toteutuu, kun aurinkosähkövoimala kytketään fyysisesti sähkömittariin kuluttajan puolelle, eikä sähkömittarin “sähkökaupan” puolelle. Näin kytkettynä aurinkosähkö vähentää rakennukseen jakeluverkosta virtaavaa, sähkömittarin läpi kulkevaa ostosähköä. Aurinkosähkö kulkee sähkömittarin läpi jakeluverkkoon ja sähkömarkkinoille vain, jos rakennuksessa ei pystytä sitä itse käyttämään.

Taloyhtiöissä sähkön mittausjärjestelyt estävät nyt vastaavan oman käytön mallin, mikäli taloyhtiö ei toimi sähkömarkkinalain (7) mukaisena kiinteistön sisäisenä sähköverkkona. Taloyhtiöillä on oma kiinteistöverkko, mutta tämän oman verkon sisällä jokaisella asunnolla on jakeluverkkoyhtiön sähkömittarit. Taloyhtiön kiinteistöverkko liittyy tontin rajalla jakeluverkkoyhtiön sähköverkkoon.

Kuva 1. Taloyhtiön kiinteistöverkko ja sähkömittarit.

Ongelmana on, että jos aurinkosähkövoimala kytketään taloyhtiön kiinteistösähkömittariin, niin kiinteistöverkossa asukkaille kulkevaa aurinkosähköä kohdellaan nykyisen lainsäädännön mukaisesti sähköverojen ja siirtomaksujen osalta samoin kuin aurinkosähkö kulkisi jakeluverkkoyhtiön sähköverkon kautta sähkömarkkinoille myytäväksi (8). Menettely on tämä, vaikka fysiikan lakien mukaan aurinkosähkö kulkeutuu aina ensimmäisenä asukkaiden kulutukseen taloyhtiön kiinteistöverkon sisällä käymättä jakeluverkkoyhtiön sähköverkossa. Tämä menettely heikentää nykyisellä siirtohinnoittelurakenteella ja verotusmallilla aurinkosähkön kannattavuutta asunto-osakeyhtiöiden osakkaille verrattuna muihin aurinkosähkön tuottajiin: omakotiasujiin, maatiloihin, yrityksiin ja julkisiin toimijoihin.

Lisäksi taloyhtiöiden asukkaat eivät saa muitakaan etuuksia, kun esimerkiksi omakotitalojen asukkaat voivat saada aurinkoenergiainvestointiin kotitalousvähennystä sekä yritykset, kunnat ja maatilat investointitukea.

Taloyhtiön osakkaiden virtuaalimittarointi- eli hyvityslaskentamalli mahdollistaa aurinkosähkön hyödyntämisen

FinSolar -hankkeessa on tutkittu erilaisia aurinkosähkön hyödyntämismalleja (9) taloyhtiöissä vuodesta 2014 alkaen. Selvitysten pohjalta on todettu, että järkevin tapa mahdollistaa pientuotanto asunto-osakeyhtiön asukkaille on aurinkosähkön virtuaalimittarointi- eli hyvityslaskentamalli, koska se on osakkaille vaivattomin ja joustavin ratkaisu.

Hyvityslaskentamallin etuja ovat:

  1. Voidaan hankkia isompi yhteinen aurinkosähkövoimala, joka on suhteessa huomattavasti edullisempi kuin pienempi, pelkän taloyhtiön kiinteistösähköön hankittava voimala (10).
  2. Aurinkosähköinvestoinnin kustannukset ja tuotot jaetaan osakkaille samassa suhteessa kuin taloyhtiön kaikki muut kulut ja tuotot, osakkeiden lukumäärän ja vastikkeen jaon perusteella. Tämä on taloyhtiön osakkaille tärkeä oikeudenmukaisuusperiaate. Näin hyvityslaskentamall ei edellytä muutoksia asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestykseen.
  3. Taloyhtiön omaan kiinteistöverkkoon ei tarvitse tehdä mittari- ja johtoremonttia, koska hyvityslaskentaohjelmisto toimii jo käytössä olevien mittarien mittausdatalla.
  4. Asukkaat voivat edelleen kilpailuttaa omat sähkösopimuksensa.
  5. Hyvityslaskentamallilla muodostuvaan taloyhtiön sisäiseen energiayhteisöön liittyminen ja siitä poistuminen on helppoa, koska se edellyttää muutoksia vain hyvityslaskentasopimukseen ja -ohjelmiston asetuksiin.

Kuva 2. Hyvityslaskentamallin kuvaus.

FinSolar-taloyhtiöpiloteissa aurinkosähköä hyödynnetään ensisijaisesti kiinteistön kulutukseen ja ylijäämä jaetaan asukkaille nykyisen tasejakson mukaan tunneittain IT-ohjelmistolla älykkäiden mittareiden mittausdatan perusteella. Hyvityslaskenta osoittaa, kulutetaanko tuotettu energia kiinteistöverkon sisällä vai siirtyykö energiaa myös jakeluverkkoon.

Kuva 3. Hyvityslaskentamallia pilotoidaan Helsingissä ja Oulussa kolmessa taloyhtiössä. Pilottien kokemusten perusteella malli toimii teknisesti ja sopii asunto-osakeyhtiöiden päätöksentekoon.

Vaihtoehtoinen, nykyisen sähkömarkkinalain hyväksymänä kiinteistön sisäisenä sähköverkkona toimiminen edellyttää taloyhtiössä jakeluverkkoyhtiön mittareiden vaihtamista taloyhtiön omiin sähkömittareihin. Niistä käsin asukkaat eivät voi enää kilpailuttaa omia sähkösopimuksiaan.  Tämän johdosta takamittarointi (11) edellyttää yhtiökokoukselta harvoin saavutettavissa olevaa yksimielistä päätöstä. Vaikka takamittarointi olisi määritelty yhtiöjärjestykseen, siitä huolimatta taloyhtiön mittari pitää vaihtaa jakeluverkkoyhtiön mittariin mikäli osakas haluaa myöhemmin kilpailuttaa oman sähkösopimuksensa. Näin ollen FinSolar-hankkeen johtopäätös on, ettei takamittarointimalli ole yleisesti taloyhtiöille toimiva aurinkosähkön tuotantomalli.

Taloyhtiön asukkaiden muodostamien energiayhteisöjen esteenä  on lainsäädäntö

Nykyinen lainsäädäntö ei mahdollista pientuotannon jakamista taloyhtiön osakkaiden kesken oman kiinteistöverkon sisällä jakeluverkkoyhtiön omistamilla sähkömittareilla. (12) FinSolar-hankkeessa toteutettujen haastattelujen mukaan mikään lakipykälä sähkömarkkinalaissa tai asetuksissa ei suoranaisesti estä virtuaalimittarointi- eli hyvityslakentamallia, vaan este on kiinteistöverkoissa pientuotannon jakamisen sallivan lakipykälän puute.

Ratkaisu: mahdollistetaan pientuotannon laskennallinen jakaminen kiinteistöverkkojen sisällä lakimuutoksella

Tulevaisuuden sähkömarkkinat perustuvat puhtaisiin ja älykkäisiin teknologioihin, kuluttaja- ja käyttäjälähtöisyyteen sekä digitalisaatioon ja energian internet-ratkaisuihin. Sääntelyn ja hinnoittelun tulisi kannustaa kuluttajia kysyntäjoustoon, uusiutuvan energian tuotantoon sekä energian varastointiin. (13)

EU:n sähkömarkkinadirektiivin uudistusehdotuksessa todetaan, että paikalliset energiayhteisöt voivat olla tehokas tapa hallinnoida energiaa yhteisötasolla niin, että sähköä tuotetaan omaan kulutukseen sähkönä, lämpönä tai jäähdytyksenä verkkoon liitynnällä tai ilman. Jäsenmailta edellytetään energiayhteisöjen mahdollistavan lainsäädäntökehikon asettamista. (14)

EU:n lainsäädännön myötä energiayhteisöjä koskevaa kansallista lainsäädäntöä on kehitettävä. Siinä yhteydessä tulisi varmistaa, että suomalaiset taloyhtiöiden asukkaat voivat toimia pientuottajina yhteisvoimalasta omistamiensa osuuksien kautta. Lainsäädännön tulisi sallia aurinkosähkön ja muun pientuotannon laskennallinen jakaminen kiinteistöverkon sisällä osakkaiden omaan käyttöön sähkökaupan tasejaksoittain. Tasejakson pituus on nykyisin tunti ja jatkossa vartti. Mittausasetuksen muutoksella voidaan sallia, että pientuottajien laskutus ja taseselvitys voi perustua myös laskennalliseen tietoon. Tämä mahdollistaisi kiinteistöverkkojen sisäisten energiayhteisöjen muodostamisen nykyaikaisesti älykkäiden sähkömittareiden mittaustiedon ja tietokoneohjelmiston avulla.

Yksinkertaisin tapa toteuttaa kiinteistöverkon sisäisten energiayhteisöjen hyvityslaskenta, sekä yksittäisten pientuottajien tuntinetotus, olisi toteuttaa laskennat keskitetysti Fingridin datahubissa. (Vaihtoehtoisesti laskenta voidaan tehdä jakeluverkkoyhtiöiden tietojärjestelmissä.) Netotuksen ja hyvityslaskennan jälkeen datahub toimittaa laskennalliset mittaustiedot asiakkaalle, taseselvitykseen sekä markkinatoimijoille. Oleellista on, että tasehallinnassa ja laskutuksessa on vain yksi mittaustieto asiakkaalta.

Lisäksi tulee varmistaa, laskennallisen tiedon käyttö on sallittua mittauslaitedirektiivin näyttövaatimusten näkökulmasta. Vaatimus kiinteästä mittarin näytöstä tulisi poistaa, tai tulkintaa muuttaa, koska mittaustietojen luotettavuudesta ja kuluttajasuojasta voidaan varmistua muilla keinoin. (15)

Lisätty 5.1.2021: Kirjoituksessa mainitut energiayhteisöt ja hyvityslaskelmamallin mahdollistava lakimuutos astui voimaan 1.1.2021. Lisätietoja muutoksesta löydät täältä. 

Tekijät

FinSolar-projektijohtaja ja tutkija Karoliina Auvinen, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu, karoliina.auvinen@aalto.fi, puh. +358 50 462 4727

Professori Samuli Honkapuro, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, samuli.honkapuro@lut.fi, puh. +358 400 307 728

Politiikkasuositus on toteutettu osana STEK:n päärahoittamaa FinSolar -hanketta www.finsolar.net, Strategisen tutkimuksen neuvoston Smart Energy Transition -hanketta www.smartenergytransition.fi sekä CO2mmunity http://co2mmunity.eu/  ja DOMINOES dominoesproject.eu EU-hankkeita.

Politiikkasuositus ladattavana PDF-muodossa

 

Lähteet

1. PRH. 2018. Yritysten lukumäärä Suomessa. [Viitattu 31.5.2018]. Saatavissa: https://www.prh.fi/fi/kaupparekisteri/yritystenlkm/lkm.html

2. Suomen virallinen tilasto (SVT): Rakennukset ja kesämökit [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-677X. 2017, Liitetaulukko 1. Rakennukset, asunnot ja henkilöt talotyypin ja kerrosluvun mukaan 31.12.2017. Tilastokeskus [viitattu: 31.5.2018]. Saatavissa: http://www.stat.fi/til/rakke/2017/rakke_2017_2018-05-25_tau_001_fi.html

3. Energiavirasto. 2018. Saatavissa: https://www.energiavirasto.fi/media/-/asset_publisher/ooKNxg1qkv7p/content/sahkonpientuotanto-kovassa-kasvussa-aurinkosahkon-tuotantokapasiteetti-2-5-kertaistui-vuodessa

4. https://www.pv-magazine.com/2018/03/28/swedens-operational-pv-capacity-tops-231-mw/

5. https://cleantechnica.com/2018/02/05/solar-may-storm-past-wind-sooner-expected-even-denmark/

6. Aalto-yliopisto. 2018. Aurinkosähkökysely asunto-osakeyhtiöiden osakkaille 2018: Tulokset & yhteenveto. Saatavissa: https://docs.google.com/presentation/d/14B9wnc5IAfWA45V1SJdWvTo8v6WyYUqCOcurIWQC6XU/edit?usp=sharing

7. Sähkömarkkinalaki 588/2013, 10.luku, Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2013/20130588

8. Atula, R. & Hildén, M. 2017. Pienimuotoisen aurinkosähkön tuotannon ja myynnin sääntely sekä sähkömarkkinat. Ympäristöjuridiikka 4/2017 s. 54–69

9. Asukkaiden aurinkosähkön ja sähköautojen latauksen toteutusmallit taloyhtiöissä (kalvoesitys). Saatavissa: https://docs.google.com/presentation/d/1_c2Td0WeSBNAY-oq9xmwI2Br-uLtrLBQSFuxADH-8XE/edit?usp=sharing

10. FinSolar. 2017. Aurinkosähkön hinnat ja kannattavuus. Saatavissa: https://finsolar.net/aurinkoenergian-hankintaohjeita/aurinkosahkon-hinnat-ja-kannattavuus/

11. Lisätietoja aurinkosähkön takamittarointimallista: https://finsolar.net/taloyhtiot/aurinkosahkon-takamittarointimalli/

12. Auvinen et. al. 2018. Keskustelupaperi: Ratkaisuehdotuksia sähkön mittauksen haasteisiin kuluttajien ja energiayhteisöjen puhtaan pientuotannon edistämiseksi. Saatavissa: http://smartenergytransition.fi/fi/keskustelupaperi-sahkoenergian-mittaus-kuluttajien-energiapalvelujen-ja-puhtaan-energian-mahdollistajana/

13. Ahola et. al. 2017. Kohti sähkömarkkinamallia 2.0. Saatavissa: http://smartenergytransition.fi/fi/keskustelupaperi-kohti-sahkomarkkinamallia-2-0/

14. EUROPEAN COMMISSION Brussels, 23.2.2017 COM(2016) 864 final/2 2016/0380 (COD) CORRIGENDUM. This document corrects document COM (2016) 864 final of 30.11.2016. Proposal for a DIRECTIVE OF THE EUROPEAN PARLIAMENT AND OF THE COUNCIL on common rules for the internal market in electricity (recast). Pages 4-6. Available: https://ec.europa.eu/energy/sites/ener/files/documents/1_en_act_part1_v7_864.pdf.

15. Auvinen et. al. 2018. Keskustelupaperi: Ratkaisuehdotuksia sähkön mittauksen haasteisiin kuluttajien ja energiayhteisöjen puhtaan pientuotannon edistämiseksi. Saatavissa: http://smartenergytransition.fi/fi/keskustelupaperi-sahkoenergian-mittaus-kuluttajien-energiapalvelujen-ja-puhtaan-energian-mahdollistajana/

Aurinkoenergia, Toimenpidesuositukset, Uncategorized

Kestääkö katto aurinkovoimalan? – katso tarkistuslista

Aurinkovoimaloiden kestävä rakentaminen – hankinnassa huomioitavia asioita

Aurinkovoimaloiden lukumäärä kasvaa vuosi vuodelta ja asennuksiin liittyviä tietopaketteja löytyy useita yksinkertaisellakin google-haulla. Ala on lähtenyt liikkeelle luonnollisesti sähkötekniikka edellä, jonka vuoksi useimmat oppaat eivät juurikaan käsittele aurinkovoimaloihin liittyvää rakennustekniikkaa. Oppaista löytyy ennemminkin avut paneeliteknisiin asioihin kuten sijoituksiin, suuntauksiin ja asennuskulmaan sekä sähköteknisiin osiin ja niiden liityntöihin.

Näistä lähtökohdista syntyi tarve rakennustekniselle diplomityölle. Teos kokoaa yhteen aurinkovoimaloiden rakennustekniset ominaisuudet sekä avaa laajemmin rakentamisen yhteydessä esiintyviä lauseita, kuten ”vedeneristyksestä on huolehdittava” ja ”katon kantavuus on varmistettava”.

Käyttöikä

Aurinkovoimaloiden rakennustekniikassa on hyvä lähteä liikkeelle rakennusalustan, useimmiten katon, käyttöiän tarkastelusta. Onko huoltotoimenpiteet suoritettu ja katon käyttöikä säilynyt odotuksien mukaisena tai onko tulevaisuudessa tiedossa isompia remontteja? Eli vastaako katon jäljellä oleva käyttöikä aurinkovoimalan oletettua 25 vuotta? Yläpohjarakenteen käyttöiäksi lasketaan useimmiten 25-50 vuotta ja vesikatteelle jopa 50 vuotta rakenteesta riippuen. Katteen todellinen kunto on hyvä kuitenkin tarkastaa kohteen katselmuksella.

Kantavuus

Asuinrakennusten kattojen kantavuus on useimmiten riittävä, mutta pystyttävä silti todistamaan. Kokemukset ovat osoittaneet, että erityisesti pientalojen kattoina käytettään jykevämpiä rakenteita, kuin mitoituksen perusteella olisi tarpeen. Lisäksi asuinrakennusten katoille sijoitettavat paneelimäärät ovat monesti vain 1/3 kattopinta-alasta. Tilanne on toinen puolestaan tasakattoisilla toimitilarakennuksilla, joiden pitkien jännevälien ja lähes koko kattopinta-alalle kertyvän lisäkuorman (aurinkovoimala + kinostuva lumi) vuoksi kantavuus tulee tarkistaa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää myös ennen 70-lukua suunniteltuihin toimitilarakennuksiin, koska siihen aikaan muun muassa lumikuormat on laskettu nykyisiä mitoitusvaatimuksia puolet pienemmillä arvoilla. Tästä johtuen kantavuuden tarkistavat laskelmat ovat välillä osoittaneet, että rakennuksen katto tulisi vahvistaa, ennen kuin sen päälle olisi turvallista asentaa aurinkovoimalaa.

Katon kantavuus on tehokkainta varmistaa rakennuksen rakennesuunnittelijalta, mikäli se on vain mahdollista. Muutoin ulkopuolinen rakennesuunnittelija tarkistaa aurinkovoimalan tuoman lisäkuorman kantavuuden esimerkiksi mitoittamalla rakenteen uudelleen tarkoilla arvoilla. Yksi tapa voi olla myös tarkistaa katon alkuperäisessä mitoituksessa huomioidut varaukset (kg/m2) ilmanvaihtokoneille tai muille kattoon tulleille ripustuksille. Mikäli näitä niin sanottuja kattoripustusten varauksia ei ole käytössä kuin murto-osa suunnitellusta, voi sieltä löytyä aurinkovoimalan tuoman lisäkuorman kantavuus.

Vedeneristys ja katon pehmeys

Vastuullisimmat aurinkovoimaloiden toimittajat osoittavat tarjouksissaan automaattisesti vedeneristystavan, mikäli asennus vaatii läpivientejä kattorakenteisiin. Yleisimmin käytetään kumitiivisteitä läpiviennin ympärillä sekä bitumikerrosten lisäämistä. Bitumikerroksien ja muovimattojen lisääminen on suositeltavaa myös telineprofiilien ja kaapelihyllyjen jalustojen alle, joiden terävät reunat voivat vahingoittaa erityisesti bitumikattoa.

Lisäkerrokset parantavat katon kestävyyttä myös painumien kohdalla, joihin kertyvä vesi ja roskat lisäävät mikrobikannan kasvua, joka hiljalleen vahingoittaa bitumikatetta. Erityisen pehmeillä katoilla myös telineprofiilin leveyttä voidaan tapauskohtaisesti suurentaa, jotta aurinkosähköjärjestelmän paino jakautuu suuremmalle alalle ja painumat pienenevät.

Ihanteellisinta olisi sijoittaa telineprofiilit vesien juoksusuuntien eli kattokaatojen suuntaisesti. Mikäli se ei kuitenkaan ole mahdollista, tulisi kattopinnalla makaavat telineprofiilit katkaista muutaman metrin välein. Osien väliin tulee jättää vähintään muutaman senttimetrin levyinen rako, jotta vesi ja roskat pääsevät kulkemaan kattokaivoihin, eivätkä kerry telineprofiilien vierustoille. Myöskään kattokaivoja ei saa peittää järjestelmän osille, jotta niiden toimivuus ei esty ja niiden huoltotoimenpiteet on mahdollista suorittaa.

Työmaatoiminta

Suuret kattopinnat ovat houkuttelevia varastointialustoja, mutta kattoa ei saisi käyttää varsinaisena työmaa-alustana. Ylimääräistä kulkua katolla tulisi välttää eikä katolle tule säilöä työvälineitä ja järjestelmän osia. Nämä voivat aiheuttaa riskin katon kantavuudelle tai vahingoittaa kattopintaa putoillessaan tai siirtyessään tuulen vaikutuksesta. Tuulen vuoksi myös painoperusteisessa asennuksessa on painojen paikalla pysyvyys varmistettava, jotta painot eivät putoillessaan/siirtyessään riko katetta.

Paloturvallisuus

Tuuletusvälillä on merkitystä paneelien hyötysuhteeseen, mutta myös katon kestävyyteen. Tuuletusväli mahdollistaa lumen ja roskien kulkeutumisen pois paneelien alta. Roskien kertyminen paneelien alle voi Suomessakin aiheuttaa tulipalovaaran. Lisäksi paloturvallisuussyistä tulee rakennuksen reunoille jättää vähintään metrin kulkutila huoltotoimille sekä palokunnalle. Samaa metrin sääntöä on tarpeen käyttää myös savunpoistoluukkujen läheisyydessä, jottei niiden toiminta esty. Aurinkovoimalasta tulee lisäksi tiedottaa palokuntaa, ja järjestelmän osat on merkittävä selkeästi tarroin. Palokunnalle tulee ilmoittaa muun muassa kulkuväylät sekä aurinkovoimalan irtikytkennän sijainti.

Materiaalit

Järjestelmän teline- ja kiinnitysosien tulisi olla samaa materiaalia, jotta galvaaniselta korroosiolta vältyttäisiin. Mikäli osissa on käytetty eri metalleja, ne alkavat jalousasteisiin perustuen syövyttämään toisiaan, jolloin osien käyttöikä luonnollisesti laskee.

Yhteenveto

Kuten tekstistä huomataan, selkeitä yleistyksiä on hyvin haastava tehdä. Kattorakenteet ovat eri kohteissa erilaiset, kuten myös aurinkosähköjärjestelmät, joten kokonaisuus on jokaisessa kohteessa erilainen. Laitetoimittajat ovat kuitenkin alansa ammattilaisia ja osaavat suositella optimaalisimmat kokonaisuudet jokaiselle kohteelle.

Alle on vielä koottu tarkistuslistaksi tärkeimmät pointit tästä tekstistä. Tarkempi listaus on diplomityön liitteenä 1. Nämä asiat huomioimalla aurinkovoimalan hankinnassa, voi huolettomammin nauttia säällä kuin säällä investoinnistaan uusiutuvaan energiaan!

Tarkistuslista:

  • Käyttöiät
  • Kantavuus, erityisesti toimitilarakennukset
  • Vedeneristys
  • Telineprofiilien suunta suhteessa kattokaatoihin
  • Katon pehmeys
  • Tuuletusväli
  • Kattokaivojen ja savunpoistoluukkujen toiminta ei esty
  • Muuta: metallien jalousasteet, painojen paikallapysyvyys, kulkuväylät

Kiitokset mielenkiinnosta ja vastuullisesta asenteesta kohti aurinkovoimaloiden kestävää rakentamista!

Kirjoittaja:

Diplomi-insinööri Krista Jaatinen

Päivitetty: 26.4.2017

Lisätietoja:

Jaatinen Krista. 2016. Diplomityö: Aurinkovoimaloiden rakentamisen tehostaminen. Tampereen teknillinen yliopisto. Saatavissa: https://dspace.cc.tut.fi/dpub/bitstream/handle/123456789/24192/Jaatinen.pdf?sequence=3

Caset, Toimenpidesuositukset, Uncategorized

Tuhoaako aurinkosähkö Suomessa epäoikeudenmukaisesti verkkoliiketoiminnan ja valtion talouden?

Asun sähkölämmitteisessä 1950-luvun alussa rakennetussa omakotitalossa. Vuonna 2009 teimme rakennuksessa perusremontin, jonka yhteydessä toteutettiin myös joukko energiansäästöön liittyviä uudistuksia. Talon eristystä parannettiin ja osa ikkunoista uusittiin. Lamput vaihdettiin LED-lamppuihin. Hankittiin ilmalämpöpumppu säästämään sähkön käyttöä kevät- ja syyskausina sekä palautettiin taloon vähäpäästöinen kotimainen varaava tulisija pakkaskauden huipputehoa madaltamaan.

Energiaremontin seurauksena sähkön kulutuksemme putosi noin 3 000 kWh vuodessa, vaikka talon pinta-alaa samalla laajannettiin ja otettiin käyttöön pieni sähkölämmitteinen sauna vanhan rapautuneen pihasaunan tilalle. Saimme kaikilta tahoilta positiivista palautetta säästötoimenpiteiden tekemisestä.

Vuonna 2015 päätimme jatkaa valitulla säästölinjalla ja hankimme katolle kolmen kilowatin (3 kWp) aurinkosähköjärjestelmän, joka kahden vuoden kokemuksen perusteella tuottaa vuositasolla runsaat 2 400 kWh sähköä. Tästä määrästä pystymme itse käyttämään runsaan puolet ja loput myymme sähköyhtiöllemme samaan hintaan kuin siltä ostamme sähköä (Ekosähkö Oy). Säästöä ostosähköömme tulee näin runsas 1 300 kWh ja lisäksi tuotamme verkkoon muiden käyttöön noin 1 100 kWh eli kokonaisuudessaan valtakunnassa tarvitsee tuottaa tuo runsas 2 400 kWh sähköä vähemmän kuin ennen puhtaaseen tuotantomuotoon tekemäämme investointia.

Aurinkosähköjärjestelmä säästää meiltä ostosähköä hieman alle 10 % kuluttamastamme sähköstä. Säästö on paljon pienempi kuin vuoden 2009 remontin synnyttämä säästö.

Mutta sitten tuli se yllätys. Jatkuvasti aloin törmätä puheeseen, että olen tehnyt jotain epäreilua.

Minulle ja monelle muulle on sanottu, että aurinkosähköä tuottamalla luotu säästö vähentää valtion verotuloja ja erityisesti, että minun sähkön siirtomaksujen vähentyessä muut tahot joutuvat maksamaan enemmän siirtomaksuja. Tuoreena esimerkkinä eräs energiateollisuuden edustaja twitteröi huhtikuun alussa seuraavasti: ”Aurinkosähköjärjestelmän tuotto voi olla tuo, jos käyttää kaiken (tuotetun sähkön) itse. Eikä osallistu verkon ylläpitoon ja veroihin, kuten samanlaiset paneelittomat talot.”

Minusta tämä huomautus on kummallinen.

Suomen olosuhteissa aurinkosähkö vertautuu sähkön säästöön kiinteistöissä. Ainoastaan sähkön säästötoimenpiteenä se on kannattavaa, eikä sen avulla saavutettu sähkön säästö yleensä ole 5 – 10 prosenttia enempää kiinteistön kokonaiskulutuksesta.

Jos aurinkosähköllä säästäjiä moititaan siirtomaksujen ja verotulojen vähenemisestä, niin miksi tätä huomautusta ei kohdisteta kaikkeen sähkön säästöön?

Jokainen LED-lampulla säästetty wattitunti vähentää valtion sähköverotuloja ja verkkoyhtiöiden siirtomaksuja. Jokainen ilmalämpöpumpulla tai paremmilla ikkunoilla säästetty kilowattitunti tekee saman. Minun kohdallani valtio menetti sähköverotuloja ja verkkoyhtiöt siirtomaksuja paljon enemmän vuoden 2009 remontin seurauksena, kuin aurinkosähköjärjestelmäni takia. Mutta koskaan en ole kuullut huomautuksia sen takia.

Noustaan omasta esimerkistäni yleisemmälle tasolle ja puhutaan asioiden oikeista mittasuhteista. Suomessa on tällä hetkellä verkkoon kytkettyjä aurinkosähköjärjestelmiä noin 20 MW ja ne tuottavat sähköä karkeasti noin 16 000 – 18 000 MWh vuodessa (= 0,016 – 0,018 TWh). Jokainen ymmärtää, että tällaisella määrällä ei ole olennaisia vaikutuksia sähkövero- tai siirtomaksutuloihin, kun kokonaiskulutus on 85 TWh vuodessa.

Verkkoyhtiöt voivat oikeutetusti pohtia riittävätkö siirtomaksut kasvavien verkkokustannusten kattamiseen, mutta syyt tilanteeseen ovat aivan muualla kuin aurinkosähköjärjestelmissä. Suomessa sähkön kulutus oli vuonna 2016 samalla tasolla kuin vuonna 2003 ja huippuvuoden 2007 jälkeen sähkön kulutus on laskenut 5 TWh erityisesti teollisuuden vähentyneen energiantarpeen vuoksi. Samaan aikaan verkkojen kehittämiseen on ollut tarvetta investoida kohtuullisen paljon.

Jatkossa sähkön kulutus kasvaa maltillisesti, joten lisää jakajia siirtokustannuksille on kyllä tulossa. Lisäksi verkkoinvestointien kannattavuus monopoliliiketoimintana on taattu aika korkealle tasolle, mikä näkyy siinäkin, että verkkoliiketoiminta on käynyt kaupaksi.

Kysymys siitä, miten muuttuneessa sähkömaailmassa verkkomaksuja tulisi periä, jotta systeemi ohjaisi sähkön käyttäjiä kokonaisuuden kannalta oikein ja olisi samalla oikeudenmukaista eri sähkönkäyttäjien ja verkkoyhtiöiden näkökulmasta, on perustellusti parhaillaan pohdinnan alla. Siihen on syytä palata toisessa blogissa.

Nyt toivon vain, että ymmärrettäisiin sähkön säästön olevan järkevää, tekipä kuluttaja, yritys tai julkinen organisaatio sitä LED-lampuilla, lämpöpumpuilla, paremmilla ikkunoilla tai tuottamalla osan kuluttamastaan sähköstä itse. Vai pitäisikö lopettaa matalaenergiarakentamisen edistäminen siksi, että vähän energiaa käyttävät talot eivät ”osallistu verkon ylläpitoon ja veroihin”, kuten paljon energiaa kuluttavat talot?

Lisäksi: aurinkosähköä syntyy Suomessa kiinteistöissä maalis-lokakuussa ja tuolloinkin se pystyy korvaamaan fossiilisilla polttoaineilla tuotettua sähköä, vaikka fossiilisten polttoaineiden käyttö on suhteellisesti suurempaa talvikautena.

Professori Raimo Lovio
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
13.4.2017

Toimenpidesuositukset, Uncategorized

Romuttaako siirtohinnoittelun tuleva muutos aurinkosähkön kannattavuuden?

Lukuisat sähköverkkoyhtiöt suunnittelevat parhaillaan siirtohinnoitteluun muutoksia. Yhtiöissä pohditaan, miten energiankulutukseen perustuvista siirtomaksuista (eur/kWh) voidaan siirtyä kohti kiinteitä, esim. sulakekokoon perustuvia maksuja (eur/vuosi) tai sähkön kulutuspiikkien perusteella määräytyviä tehoperusteisia (eur/kW/kk) maksuja. Hinnoittelumuutosten taustalla on siirtoyhtiöiden tarve ylläpitää tuloja sähköverkkojen huoltamiseksi ja verkkoinvestointien rahoittamiseksi, koska nykyisellä siirron hinnoittelumallilla tulot vähentyvät. Sähkönsäästö, sähkön kysynnän pienentyminen monilla alueilla sekä kiinteistöjen oma sähköntuotanto vähentävät siirtoyhtiöiden tuloja.

Muutoksen tarve on siirtoyhtiöiden näkökulmasta sinällään ymmärrettävä, koska sähköverkot täytyy pitää kunnossa riippumatta siitä, kuinka paljon sähköä johdoissa liikkuu. Myrskyjen aiheuttamien sähkökatkosten myötä uusittu sähkömarkkinalaki edellyttää myös sähkön toimitusvarmuuden parantamista. Sen vuoksi siirtoyhtiöt vaihtavat nyt ilmassa kulkevia johtoja maan alle kaivettaviin maakaapeleihin, mistä aiheutuu merkittäviä kustannuksia. Samalla johdoissa kulkeva sähkön määrä kokonaisuudessaan ei enää välttämättä kasva. Tämä kehitys korostuu erityisesti haja-asutusalueilla, jotka kärsivät muuttotappioista ja yritystoiminnan vähenemisestä.

Haasteena siirtohintojen muutoksessa on, että siirtohinnat muodostavat jopa noin kolmanneksen sähkön loppukäyttäjähinnoista. Tästä johtuen siirtohinnoittelun vaikutus sähkön vähittäis- ja kuluttajamarkkinoihin voi olla erittäin merkittävä.

Sähkön loppukuluttajahinnan jakautuminen vero-, sähköenergia- ja siirtomaksuihin kotitalouksissa. Kuva: Sähkömarkkinakatsaus 11/2016, Loiste

Siirtohintojen säästöllä on nykyisin erittäin merkittävä vaikutus sähkönsäästö- ja sähkön pientuotantoinvestointien taloudelliseen kannattavuuteen. Esimerkiksi aurinkosähköinvestoinnit ovat tällä hetkellä kannattavia kunnissa ja yrityksissä seuraavien tukien ansiosta:

  1. TEM:n 25 prosentin energiatuki
  2. Omaan käyttöön tuotetun sähkön energiaperusteisten siirtomaksujen välttäminen (siirron perusmaksu ja verkkoon tuotetun ylijäämäsähkön siirtomaksu 0,07 snt/KWh koskevat myös pientuotantoa)
  3. Omaan käyttöön tuotetun sähkön osalta sähköverojen välttäminen 100 kW tai 800 MWh/v rajaan asti.

Asukassektorilla investoinnit voivat olla kannattavia siirto- ja veromaksujen välttämisen sekä asennuksesta saatavan kotitalousvähennyksen ansiosta.

Esimerkkilaskelman mukaan aurinkosähköinvestoinnin tuotto on nykyisin keskiarvohintojen perusteella kunnalle noin 6,6 % ja takaisinmaksuaika noin 13 vuotta. Mikäli sama kannattavuuslaskelma (katso toinen välisivu) tehdään niin, että investoinnin tuloista poistetaan siirtomaksuista saatavat säästöt 3,5 snt/kWh, putoaa investoinnin tuotto (IRR) tasolle 2,2% ja takaisimaksuaika nousee 24 vuoteen. Esimerkkilaskelma osoittaa, että siirtohinnoittelun muutos voi pahimmillaan viedä pohjan aurinkosähkön kannattavuudelta Suomessa.

Sähkön hinnoittelua tulisi kokonaisuudessaan muuttaa niin, että hinta ohjaa kuluttajia ja tuottajia lisäämään uusiutuvan sähkön tuotantoa, kysyntäjoustoa sekä sähkön energia- ja tehotehokasta käyttöä. Kaikki nämä tarvitaan. Hinnoittelumallien kehittämisessä lähtökohta ja tavoite tulisi olla sekä sähköjärjestelmän puhdistaminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi että toimitusvarmuuden ylläpitäminen. Voisiko kompromissin saavuttaa siirtohinnoittelun osalta esimerkiksi niin, että tietyn tehorajan alapuolella hinnat olisivat edelleen energiankulutukseen perustuvia ja yläpuolella tehoperusteisia?

Kirjoittanut 12.12.2016:

Vuorovaikutusjohtaja, tutkija Karoliina Auvinen
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
FinSolar ja Smart Energy Transition -hankkeet

Toimenpidesuositukset, Uncategorized

Uusiutuvan sähkön pientuotanto ja Ruotsin verotusmalli

Ruotsissa uusiutuvan energian pientuotannosta (microproduction) on voinut 1.1.2015 alkaen saada verovähennystä tuloverotuksessaan, jos tuotannon ylijäämäsähköä syötetään verkkoon (inkomstskattelag (1999:1229) 67 kap. 27–33 §). Uusiutuvaksi sähköksi määritellään Ruotsin tuloverolaissa sähkö, joka on tuotettu aurinko-, tuuli-, aalto-, vuorovesi- tai maalämpöenergialla, vesivoimalaitoksessa, biomassasta tai siitä tuotetuista tuotteista tai polttokennoilla.

Verovähennys voidaan tehdä kunnan ja valtion tuloverosta sekä kiinteistöverosta ja kunnan kiinteistömaksusta. Verovähennys on 60 äyriä/kWh, kuitenkin enintään sen määrän, jonka pientuottaja on itse ottanut verkosta tai enintään 30 000 kWh:lle vuodessa/henkilö tai liittymispiste. Vähennyksen määrä on siis maksimissaan 18 000 kruunua.

Pientuottajan on ilmoitettava sähköverkkoyhtiölleen, jos ylijäämäsähkö aiotaan syöttää verkkoon. Verkkoyhtiö tarkastaa tekniset edellytykset ja ilmoittaa veroviranomaisille vuotuisen sähkön käytön ja syötön[1]. Verovähennystä haetaan tehtäessä kyseisen vuoden osalta ilmoitusta saaduista tuloista.

Teknisenä edellytyksenä verovähennyksen saamiselle on, että käyttöpaikan sulake on enintään 100 ampeeria, sähköä otetaan verkosta ja syötetään verkkoon saman liittymispisteen ja verottajan ohjeen[2] mukaan myös saman pääsulakkeen ja saman sähkömittarin kautta.

Jos useammat tuottavat sähköä yhdessä ja syöttävät sen saman liittymispisteen kautta verkkoon, jaetaan vähennys tasan heidän kesken. Tässä tapauksessa kaikkien on tullut ilmoittaa verkkoyhtiölle tuottavansa ja syöttävänsä verkkoon uusiutuvilla tuotettua sähköä. Sekä luonnolliset että juridiset henkilöt (ml. kuolinpesät ja ruotsalaiset henkilöyhtiöt) voivat hyödyntää verovähennystä.

Milloin kyse on yhtiöstä, tuen on täytettävä komission vähämerkityksisestä tuesta annettujen asetusten edellytykset. Komission asetuksessa nro 1407/2013 (de minimis -asetus) on rajana 200 000 euroa (n. 1,9 milj. kruunua) kolmen verovuoden pituisen jakson aikana, myös muut annetut de minimis -tuet huomioon ottaen[3]. Sektorikohtaisia erityissäännöksiä vähämerkityksisestä tuesta sovelletaan maatalous-, kalastus- ja vesiviljelyalalla. Vähäisen tuen määritelmän täyttyessä tukea ei tarvitse ilmoittaa komissiolle.

Pientuottaja on velvollinen maksamaan arvonlisäveroa verkkoon syötetystä sähköstä saadusta korvauksesta riippumatta syötetyn sähkön määrästä. Tämän vuoksi tuottajien on ilmoittauduttava arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Aurinkokennojen ostohinnasta arvonlisäveroa ei voi pääsääntöisesti kuitenkaan vähentää.[4]

Pientuotannosta saadut tulot ovat lähtökohtaisesti veronalaisia. Asuintalon tai mökin katolle asennettuja aurinkopaneeleja käytettäessä tulo on pääomatuloveron alaista. Kuitenkin tuloverolain 42 kap. 30 §:n mukaisesti jokaista kotitaloutta kohden tehdään 40 000 kruunun ”sabluunavähennys” tuloista verotuksessa, joka käytännössä johtaa usein pientuotannosta saatujen tulojen verottomuuteen kotitalouksissa.

Sähköstä maksetaan energiaveroa lukuun ottamatta seuraavia laissa (lag (1994:1776) om skatt på energi) määriteltyjä poikkeuksia: Ruotsissa tuotetun sähkön toimitus ei ole ammattimaista ja tuottajan hallitsema, asennettu tuotantoteho (generatoreffekt) yhteensä on alle 100 kW[5] tai sähkö tuotetaan tuulivoimalassa; tuotantoteho on alle 50 kW ja sähkö toimitetaan korvauksetta sellaiselle käyttäjälle, joka ei ole sähkön tuottajan tai toimittajan intressipiirissä; sähkö tuotetaan ja käytetään aluksessa tai muussa kulkuneuvossa; sähkö käytetään sähkön tuottamiseen; tai sähkö tuotetaan varavoima-aggregaatilla.[6] Myös aurinkovoimalla tuotettu sähkö luetaan poikkeuksen piiriin, vaikka kennoissa ei ole generaattoreita.[7] Säännökset ovat voimassa kesäkuun 2016 loppuun. Sähkön myynnin ammattimaisuutta arvioidaan tuloverolain 13 luvun mukaan. Jos toiminta on elinkeinotoimintaan verrattavaa toimintaa, mutta ei ylitä 30 000 kruunua/vuosi, toimintaa ei pidetä ammattimaisena[8].

Heinäkuussa 11 kap. 2 §:n sanamuoto muuttuu ja 2 §:n 1 kohdan mukaisesti energiaverotonta on sähkö, a) joka on tuotettu laitoksessa, jonka asennettu tuotantoteho on yhteensä alle 50 kW, b) jonka tuottajan hallinnoima asennettu tuotantoteho on alle 50 kW ja c) jota ei siirretä verkkoon, joka kuuluu verkonhaltijan luvan piiriin[9]. Kaikkien kolmen edellytyksen on täytyttävä. 50 kW:n sijaan tuulivoiman ja aaltovoiman tapauksessa tuotantotehon on oltava alle 125 kW, aurinkovoimalassa huipputehon alle 255 kW ja muun ilman generaattoria tuotettavan sähkön osalta alle 50 kW. Myös tietyillä fossiilisilla polttoaineilla tuotettu sähkö on vapautettu energiaverosta, kun sähkö tuotetaan alle 100 kW:n tuotantotehon laitoksissa.

Kirjoittaja:

Tohtorikoulutettava Kanerva Sunila

Aalto-yliopisto

Kesäkuu 2016

 

Lähteet:

Inkomstskattelag (1999:1229) https://lagen.nu/1999:1229

Lag (1994:1776) om skatt på energi https://lagen.nu/1994:1776

Ellag (1997:857) https://lagen.nu/1997:857

 

Ruotsin energiaviranomaisen ohjeet:

Skattereduktion för mikroproduktion av förnybar el (http://www.skatteverket.se/privat/fastigheterbostad/mikroproduktionavfornybarel/skattereduktionformikroproduktionavfornybarel.4.12815e4f14a62bc048f4220.html)

Försäljning av överskottsel

(http://www.skatteverket.se/privat/fastigheterbostad/mikroproduktionavfornybarel/forsaljningavoverskottsel.4.3aa8c78a1466c58458750f7.html)

Energiskatt på el (https://www.skatteverket.se/foretagorganisationer/skatter/punktskatter/energiskatter/energiskattpael.4.15532c7b1442f256bae5e4c.html)

Undantag från skatteplikt för el som framställts i en solcellsanläggning eller annan anläggning utan generator, Dnr: 131 651138-11/111, 16.11.2011.

(http://www4.skatteverket.se/rattsligvagledning/324355.html)

Undantag från skatteplikt för el: installerad generatoreffekt, Dnr: 131 86203-15/111, 1.4.2015.

(http://www4.skatteverket.se/rattsligvagledning/338299.html?date=2015-04-01)

 

[1] Skattereduktion för mikroproduktion av förnybar el, saatavilla http://www.skatteverket.se/privat/fastigheterbostad/mikroproduktionavfornybarel/skattereduktionformikroproduktionavfornybarel.4.12815e4f14a62bc048f4220.html#.

[2] Skattereduktion för mikroproduktion av förnybar el, saatavilla http://www.skatteverket.se/privat/fastigheterbostad/mikroproduktionavfornybarel/skattereduktionformikroproduktionavfornybarel.4.12815e4f14a62bc048f4220.html.

[3] Komission asetus (EU) N:o 1407/2013, 3 artikla 2-kohta.

[4] Försäljning av överskottsel, saatavilla http://www.skatteverket.se/privat/fastigheterbostad/mikroproduktionavfornybarel/forsaljningavoverskottsel.4.3aa8c78a1466c58458750f7.html. Vähennys voidaan tehdä, jos laitteisto on yksinomaan taloudellista toimintaa varten.

[5] Veroviranomaisen tulkintakannanotto generaattoritehon määrittämisestä: Undantag från skatteplikt för el: installerad generatoreffekt, Dnr: 131 86203-15/111, 1.4.2015 http://www4.skatteverket.se/rattsligvagledning/338299.html?date=2015-04-01.

[6] Lag om skatt på energi 11 kap. 2 §.

[7] Veroviranomaisen tulkintakannanotto: Undantag från skatteplikt för el som framställts i en solcellsanläggning eller annan anläggning utan generator, Dnr: 131 651138-11/111, 16.11.2011, saatavilla http://www4.skatteverket.se/rattsligvagledning/324355.html.

[8] Lag om skatt på energi 1 kap. 4 §.

[9] ”Den elektriska kraften inte har överförts till ett ledningsnät som omfattas av nätkoncession som meddelats med stöd av 2 kap. ellagen (1997:857)”.